Miten ministereiksi on päädytty

Ministereiden ja kansanedustajien kyvyt ja taidot ovat vankkojen epäilysten aiheina. Henkilövaihdokset tulevat ensinnä mieleen, mutta helpotusta ei sitäkään kautta olisi nopeasti odotettavissa. Nykyiseen ministeri- ja kansanedustajahenkilöstöön ollaan päädytty pitkän kehityksen tietä. Jo 1980-luvulla oli havaittavissa, että politiikkaan mukaan lähteminen johtui harvemmin halusta muuttaa yhteiskuntaa. Tilalle oli nousemassa ammatinvalinnan näkökulma. Politiikka koettiin ja käsitettiin yhdeksi uravalinnaksi muiden ammatillisten suuntautumisten joukossa. Myöhemmin puoluejärjestöt alkoivat täyttyä väestä, jotka ajattelivat politiikkaa nimenomaisesti työnä ja ammattina. Kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan ei ollut enää niin tärkeää. Esiintymiskyvyt ja taktiikkataidot nousivat tärkeämmiksi. Tuorein tekijä nykyiseen tilanteeseen pääsyssä on poliitikkojen ammattikunnan keskinäinen yhteisymmärrys. Puolueet saavat toisilta puolueilta vapaat kädet valikoida omat ehdokkaansa eri tehtäviin, myös ministereiksi. Toisten puolueiden ”sisäisiin asioihin” ei puututa edes valtakunnan hallitusta muodostettaessa. Tässä tekijöitä, joiden vuoksi olemme nyt ministereistä ja kansanedustajista ihmeissämme.

Vaihtuvatko puoluejohtajat, vai jäävätkö syrjään? Nykyisessä hallituksessa ministereinä toimivat puolueidensa puheenjohtajat. Tästä saattaa jatkossa muodostua melkoisia vaikeuksia, ja muutostarpeita. Seuraavaa hallitusta tullaan muodostamaan nykyistä paljoa vaikeammassa taloustilanteessa. Todennäköisesti muissakin suhteissa yhteiskunnan tila on ikävämpi siihen aikaan. Jos ja kun nykyinen oppositio haluaa muutoksia, niin nykyisessä hallituksessa ministereinä toimineista ei montaakaan kannattaisi kelpuuttaa uuteen hallitukseen, oli sen kokoonpano muutoin mikä tahansa. Jos ministerin virkoja jaettaisiin nykyisille, niin kansalaisten epäluottamus uutta hallitusta kohtaan olisi taattu heti alkajaisiksi. Hallitusta muodostettaessa puoluejohtajat varmasti haluaisivat hoitaa neuvottelut. Mutta suostuisivatko muut vakavissaan neuvotteluihin, jos mukana olisi ministereinä perusteellisesti epäonnistuneita poliitikkoja. Olisikohan jo tässä vaiheessa hallituspuolueiden sisällä varauduttava johtajien vaihtoon? Kannattaisiko opposition jo tässä vaiheessa antaa ymmärtää, etteivät he halua uudenlaisissa hallituksen kokoonpanoissa hyväksyä mukaan perusteellisesti epäonnistuneita poliitikkoja. Nykyisten puoluejohtaja-ministereiden suostuminen sivuun jäämiseen ei taida olla odotettavissa...