Kolumni Keskisuomalaisessa:

Lappi ilman virtaa, mitä sitten?


Vähän aikaa sitten Rovaniemen tienoo oli sähköjä vailla vajaan tunnin.

Hiukan aiemmin oli pohjoisin Lappi ollut tuntikaupalla ilman sähköjä.

Molemmat tapaukset huomattiin muuallakin maassa. Rovaniemi paremmin pulman pienemmyydestä huolimatta, onhan se nimekkäämpi paikka. Kumpikaan tapaus ei silti herättänyt likikään yhtä suurta huomiota kuin takavuosien suuret sähkökatkot USA:n itärannikolla ja erityisesti Manhattanin pimeneminen. Kaikkihan on niin suurta "siellä Ameriikassa", sähkökatkotkin.

Vuosien takaiset laajat katkokset USA:ssa olivat arkielämän kannalta enemmän harmillisia kuin vaarallisia. Nykyään Suomessa sähkökatko on harmillinen vain silloin, jos se kestää alle tunnin. Pitemmät katkot ovat vaarallisia, eivät pelkästään harmittavia. Sähköisesti toimivia laitoksia ja laitteita on nykyään paljoa enemmän eivätkä ne ole patterikäyttöisiä.

2000-luvun mallinen hyvinvoinnin yhteiskunta alkaa erittäin nopeasti voida pahoin, jos sähköt katkeavat. Sairaaloilla on yleensä oma varavoimala. Karjatiloilla on viisastuttu niin, että hyvin yleisesti niissä voidaan jauhaa omaa sähköä. Vaan kuinka monet muut laitokset ja liikkeet kykenevät jatkamaan toimintojaan verkkovirran tulon katkettua?

Kauniilta kuulostavin perustein meillä on rakennettu tavattoman laajoja viemäri- ja vesijohtoverkkoja. Kuinka niiden virran saanti on järjestettävissä silloin, kun alueen muuntajat ovat rikki?

Notkelmapaikoissa olevien asuntoalueiden mukavuus vähenee nopeasti, jos viemärilaitos ei saa sähköä.

Laajalla alueella ei pitempiaikaisia sähkökatkoksia pitäisi tapahtua.

Silti sellaisten mahdollisuus on olemassa. Riski on juuri siinä, ettei ikävimpiin mahdollisuuksiin haluta tai jakseta uskoa. Mutta lentokoneen putoaminen jonkin muuntoaseman päälle on mahdollinen, vaikka tilastollinen todennäköisyys olisikin jotain sadasosaprosentin murto-osia. Nykyaikaisin riski todella laajoihin ongelmiin piilee sähköntuotannon ja jakeluverkon ohjailussa ja hallinnassa. Yhdysvalloissa on huomattu jo, että parin potentiaalisen vihollismaan suunnilta on asenneltu satoja haitta- ja häiriöohjelmia sähköverkkojen tietojärjestelmiin.

Riippuvuuttamme sähköstä ei enää voida purkaa. Ajatelkaahan vain arkipäiväisiä tekemisiänne ja laskekaa tarvitsemienne sähköisten toimintojen määrä! Tätä riippuvuutta voidaan silti lievittää varajärjestelmillä ja liialtakin tuntuvalla virranjakoverkolla. Ikävää vain, että julkinen keskustelu ja päättäjien huomio on kiintynyt sähkön tuotantoon. Voimaloiden määrällä ei ole mitään väliä silloin, kun siirtoverkko hajoaa.

Tuoreet vaikeudet Lapissa kuitattiin kohautuksilla, että semmoista sattuu. Sitten kiinnostus suuntautui taas voimaloiden määrään, ja mikä kamalinta, kantaverkkoyhtiön omistussuhteiden järjestelyihin. Tarkemmin ajatellen voimansiirtoverkkojen varmuus ja turvallisuus on nykyiselle elämänmuodolle tärkeämpää kuin pankkien turvallisuus. Sitä paitsi ne pankit oikein riippuvaisia sähkön saannista ovatkin.