Piristysruiske kuluttaja-asiamiehelle Kuluttaja-asiamies kaipaisi ilmeisen kipeästi piristysruisketta D-vitamiinin muodossa, ja D-vitamiiniin liittyvissä asioissa. Valtavan suuri joukko kuluttajia on saatu uskomaan d-vitamiinituotteiden tarpeellisuuteen, ja kauppa on käynyt. Kuluttajia on harhautettu perusteellisesti. Kuluttaja-asiamiehen tehtäviin kuuluu mm. ryhmäkanteiden ajaminen. Nyt olisi aineksia riittävästi koossa kanteen nostamiseen olemattomia vitamiineja myyneitä firmoja vastaan. Kelvottomia tuotteita tarjonneiden firmojen on maksettava sellainen summa, että petetyt kuluttajat saavat rahansa takaisin.

ELY- vai keskityskeskus ?? Keski-Suomen ELY-keskus ei myöntänyt investointitukea hotellihankkeelle, koska uusi yritys ei liittynyt eikä kuulunut mihinkään jo olemassa olevaan matkailukeskukseen. Tapaus on tulkittavissa niin, että ELY-keskus hyväksyy ainoastaan jo toimivien laitosten tukemisen. ELY-keskus on ilmeisesti muuttanut toimialansa keskityskeskukseksi, mikä vastaisi oikein hyvin valtakunnan hallituksen harrastamaa linjaa. Hallitushan koettaa keskittää kehittämisen ja rakentamisen 4-5:een "innovaatiokeskukseen". Investointitukien myöntäminen ainoastaan jo olemassa oleville laitoksille tai niihin liittyviin hankkeisiin nostattaa epäilyksiä tukien tarpeellisuudesta. Jos ne nykyiset keskukset ovat todella toimivia, niin miksi niitä tarvitsisi tukea? Onko ajatuksena jakaa tukea vain vanhoille tutuille? Tietenkään ELY-keskus ei tyydy käytämään vain yhtä perustelua tuen kieltämispäätökselleen. Perusteluina esitettiin myös se, että yrittäjä kuusikymppisenä on liian vanha, ja hänen parikymppinen tyttärensä on liian kokematon. Tietenkin voidaan ajatella, ettei yrittäjällä ja tyttärellään olisi oikeita sukulais- ja puoluesuhteita. Sitä ei kuitenkaan voitane julkisuuteen esittää. Keskittämiseen pyritään rakennusalalla muutenkin. Kuusikymppinen ei saa rakennuslupaa haja-asutusalueelle, koska pelättävissä on talon siirtyminen joskus myöhemmin lapsiperheelle. Keskittäminen on maan hallituksen tahto. Nykyiset ELY-keskukset tuskin ehtivät toimialueillaan paljoa keskittää, ennenkuin niiden toiminnat keskitetään niihin "innovaatiokeskuksiin". Joku kuvittelee näkevänsä kasvua kaiken keskittämisen tuloksena. Oikeampaa olisi puhua valtakunnan kasaan romahtamisesta.

Liitossopimuksien toteutuminen ei hallintoa kiinnosta

Valtuustojen hyväksymistä liitossopimuksista ei jatkossa tarvitsekaan välittää Kunnallisvaltuustoissa tehtyjä päätöksiä ja valtuustojen hyväksymiä sopimuksia on totuttu pitämään vankkoina tosiasioina. Valtuustojen tekemillä päätöksillä on edelleenkin lain voima, ja niiden hyväksymät sopimukset saattavat olla päteviä, mutta ilmeisesti enää valikoivasti. Kuntien liittymissopimuksissa kirjatut velvoitteet eivät ainakaan velvoita mihinkään. Niin tylysti ovat asiat sekä Hallinto-oikeuden että eduskunnan oikeusasiamiehen tulkintojen mukaan. Esimerkkitapauksena sopimuksen mitätöinnistä on seuraavassa Jyväskylän ja Korpilahden valtuustojen hyväksymän kuntaliitossopimuksen kohtalo. Liitos tapahtui vuoden 2009 alussa. Sopimuksessa kirjattiin tulevia ratkaisuita ja järjestelyjä kuuden tekstisivun mittaisesti. Korpilahdella piti sopimuksen mukaan tarjota röntgenpalvelut ja Jyväskylään perustettava maaseututoimisto piti sijoittaa Korpilahdelle. Kumpaakaan näistä sopimuskohdista ei noudatettu. Lisäväriä kuvioon antoi se, että sopimuskohtia mitätöiviä päätöksiä valmistelemassa ja esittelemässä oli virkamies, jonka tehtävksi sopimuksessa oli kirjattu sopimuksen toteutumisen valvonta ja seuranta. Kaiken lisäksi virkamiehelle piti suurella vaivalla löytää tilaa kaupungilta, koska kaupungintalo oli remontissa. Korpilahden virastotalossa tilaa olisi ollut vapaana runsaasti sekä johtajalle että maaseututoimistolle. Liitossopimuksen rikkomiset aiheuttivat sen, että Korpilahden Vasemmistoliitto teki keväällä 2011 asioista valituksen Jyväskylän kaupungille. Valituksilla ei ollut vaikutusta, vaan kaupunginhallitus vastaili syksyllä 2011 vedoten milloin mihinkin. Kaupunginhallitus ei välittänyt siitä, että liitossopimus oli valtuuston hyväksymä eikä mikään kunnallishallituksen kannanotto. Korpilahden Vasemmistoliitto teki sitten valituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, jotta sopimuksen toteuttamatta jääneet asiat korjattaisiin. Hallinto-oikeus päätti olla tutkimatta valitusta. Perusteluna oli se, ettei oikaisuvaatimusta tai valitusta voi tehdä valmistelua tai täytäntöönpanoa koskevista päätöksistä. Toisin sanoen: kun Jyväskylässä asioita oli käsitelty alemmalla tasolla kuin valtuustossa, niin valtuuston aikanaan hyväksymästä sopimuksesta ei tarvinnut oikeastaan välittää. Kun valittajat ottivat yhteyttä valtionvarainministeriöön, niin sieltä muistutettiin, että muutoksia voidaan hakea valtuuston päätöksistä. Sisäasianministeriön mielestä kuntien tekemien sopimusten seuranta ei ole heidän asiansa. Eduskunnan oikeusasiamiehelle keväällä 2012 tehty valitus johti noin kuukauden kuluttua vastaukseen, että ”kantelu ei johtanut apualisoikeusasiamiehen toimenpiteisiin”. Vastauksen perusteluissa toistettiin Jyväskylän kaupnginhallituksen valituksiin antamia vastauksia ja pidettiin niitä riittävinä. Virkamiehen toiminta omaa toimenkuvaansa vastaan ei vastauksen mukaan täyttänyt jääviyden merkkejä. Sitäpaitsi valittajalle vastattiin, että kunnat voivat itsehallintonsa puitteissa päättää itse asioistaan. Näin on tehty tiettäväksi, että kunnallisvaltuustojen hyväksymien sopimusten toteutumista ei voida varmistaa, eikä mikään viranomainen seuraa sopimusten toteutumista. Valtion keskushallinto valvoo erillisten, pientenkin valtionosuuksien käyttöä kunnissa. Kuntaliitosten ns. porkkanarahojen, miljoonien, käyttö ei näytä kiinnostavan ketään. Jyväskylän tapaus osoittaa myös, että valtuuston hyväksymällä sopimuksella ei ole merkitystä, vaan hallintokoneisto voi omilla päätöksillään säätää asioita toisin. Muodollisestihan valtuusto ei ole tehnyt päätöstä sopimuksen rikkomisesta. Sopimuksen sisältöä voidaan muuttaa käsittelemällä asia muualla, jossain organisaation tai konsernin kätköissä.

Ensin ulkoistettiin, nyt otetaan takaisin Noin neljäsosa maamme kunnista tai kaupungeista on palauttanut takaisin omaan toimintaansa sellaisia toimintoja, joita aiemmin oli ulkoistettu. Kuntaliiton antamassa ylimalkaisessa tiedotteessa mainittiin, että ulkoistettujen toimien korkeat kustannukset tai niiden puutteellinen taso olisi ollut aiheena uuteen järjestelyyn. Toimintojen palauttaminen takaisin kunnallishallinnon omaksi työksi saattaa johtua muustakin syystä. Tässä on palautettava mieliin takavuosien kunnallishallinnon vaiheita. "Hallitun rakennemuutoksen " Suomessa lähti liikkeelle innokas yhtiöittäminen tai liikelaitostaminen eri kaupungeissa ja erilaisissa kuntayhtymissä. Jossakin alettiin muodostaa jo konserneja erilaisista kaupungin omistamista yhtiöistä. Yhtiöittämistä kannatettiin innokkaimmin valtuustojen suurimmissa ryhmissä. Jossakin muodostettiin jätehuollosta erillinen osakeyhtiö, jossakin muodostettiin keskussairaalasta kolmekin erillistä osakeyhtiötä, jossakin yhtiöitettiin muuta ja liikelaitostettiin jotain muuta. Yhteistä näille järjestelyille oli se, että kyseisellä hallinnonalalla johtavassa asemassa olleet virkailijat siirtyivät suoraan osakeyhtiöiden tai liikelaitosten johtajiksi. Toimitusjohtajien jakautumaa kokoomuslaisten ja sdp:läisten kesken ei ole selvitetty, mutta näistä kahdesta ryhmästä melkein kaikki johtajat valikoituivat. Johtajien kannalta mieluisaa oli se, että palkka ei enää ollut sidottu mihinkään virkaehtosopimuksiin, vaan palkkoja voitiin korottaa vapaasti. Toinen merkittävä etu oli siinä, etteivät valtuuston nimeämät luottamushenkilöt enää olleet tilintarkastajina asioita seuraamassa. Tilintarkastus siirtyi ammattilaisille, jotka tarkastelivat asioita vain osakeyhtiölain kannalta. Valtuustojen ja luottamushenkilöiden ajatuksista tai tavoitteista ei tarvinnut välittää. Tuosta kehityskulusta on kulunut jo niin paljon aikaa, että silloin osastopäällikön tai hallintojohtajan tai muusta virasta toimitusjohtajaksi nousseet tärkeät puoluekaaderit ovat ehtineet eläkkeelle , tai lähtemässä eläkkeelle. He ovat palkintonsa saaneet. Nyt voikin sitten palauttaa asioiden hoito kaupungin tai kunnan omaksi toiminnaksi.

Yhtä mieltä tärkeimmistä

Yhtä mieltä tärkeimmistä Valtakunnan hallitusryhmissä liikkuu useammanlaisia näkemyksiä ja ajatuksia sote-palveluiden hallinnosta ja sisällöistä. Kansalaisten kannalta nämä sote-palvelut ovat tavattoman tärkeitä. Siksi on lohdullista ja tyynnyttävää, että hallitusryhmät ovat sentään yksimielisiä tärkeimmästä kysymyksestä: Sote-palveluiden rahoittaminen on hallitusryhmien yksimielisellä päätöksellä hoidettava kunnallisveron kautta! Muutoinhan olisi sellainen uhka olemassa, että suurituloiset palkansaajat ja pääomatulojen saajat joutuisivat maksamaan suuremman osan sote-kustannuksista. Pienempi, mutta monia ärsyttävä asia on työmatkojen kilometrikorvauksen suuruus ja kohtelu. Siitäkin näyttää olevan erilaisia näkemyksiä hallitusryhmien piireissä. Tässäkin sentään tärkeässä asiassa ollaan yhtä mieltä: Hallitus on valmis muuttelemaan kilometrikorvauksien kohtelua. Mutta autoetuun ja sen suuruuteen ei kuitenkaan puututa, sellainen olisi kajoamista eliitin etuihin!

Kahta ei hallitus vaihtaisi pois

Kahta ei hallitus halua vaihtaa terveydenhoidon järjestelyissä: kustannusten kattamista kuntaverolla, sekä ministeriön ja keskushallinnon valtaa yli eduskunnan.

Terveyden- ja sairaanhoidon sekä kaikkien muiden sosiaalipuolen kustannusten tiedetään nousevan lähivuosina rajusti ja jatkavan nousuaan. Hallitusryhmien mielestä on tärkeää, että nämä kustannukset katetaan kuntaveroilla. Siksi "kuntauudistus" hallitusryhmien mielen mukaisesti on tekeillä.

Sairausvakuutusta hoitaa jo nykyään Kansaneläkelaitos. KELA:n puitteissa olisi järjestettävissä sujuvasti myös koko terveydenhoidon rahoitusjärjestelmä valtakunnallisena eikä kunnallistaloutta rasittavana. KELA:n pahin vika hallitusryhmien silmissä on sen kuuluminen Eduskunnan valvontaan.

Nykyinen ministeriön ja keskusvirastojen hallitsema järjestelmä sopii paljoa paremmin hallitusryhmien maailmankatsomuksiin kuin Eduskunnan valvonnassa oleva vaihtoehto.