Pankkiirit on pakotettava markkinatalouteen

Koko maailmaa vaurioittaneelle ja monet valtiot kestämättömiin velkoihin ajaneelle finanssikriisille rakennellaan jo nyt seuraajaa. Moni suuri investointipankki on hankkinut viime aikoina sellaisia tuottoja, joita ei ole saavutettavissa aivan tavallisilla toimilla. Jossain valmistellaan isoja uusia kuplia.

Kansainvälisen yhteisön pitäisi nopeasti päättää siitä, että pankkien ja finanssilaitosten on toimittava markkinatalouden ehdoin. Viimeksihän kriisi pääsi valloilleen, kun pankkiirit huomasivat, ettei heitä kaikkia pelastetakaan veronmaksajien varoilla.

Pankeille olisi tehtävä hyvin selväksi, että verovaroja ei enää tule avuksi. Sensijaan valtiot voivat nopeasti ja sujuvasti ottaa haltuunsa konkurssipesät.
Toinen tarpeellinen järjestely olisi se, että valtioiden antamat takuut pankkien säästäjäasiakkaille eivät enää koskisi sellaisia pankkeja, jotka ovat yhteydessä investointipankkeihin.

Pankkiirien pitäisi oppia ja tottua markkinatalouteen!

Rehellinen ratkaisu hiilidioksidista intoileville
- itsari hiekka-aavikolla

Hiilidioksidin lisääntymisestä äänekkäästi huolestuneet voisivat olla johdonmukaisia ja rehellisiä. He voisivat vaeltaa hiekka-aavikolle etsimään hiiliekvivalentti nimistä luonnonvaraa. Kun sellaista ei löytyisi, heidän tulisi tehdä itsari. Lopputulos olisi kaikkein ekologisin ja vähiten hiilidioksidia tuottava ratkaisu.

Järjestöisttä ja "kansalaisjärjestöistä"

"Kansalaisjärjestöiksi" kutsutaan yleensä sellaisia järjestöjä, joiden ohjelmia kansalaisten enemmistö tai kansanedustuslaitos ei hyväksy.

Kansalaisille valehdellaan virkatoimena

Valtionhallinnon piirissä ainakin ympäristö- ja kuluttajaviranomaiset ovat julkaisseet ja levittäneet ns. hiilijälkitaulukoita tai tilastoja.
Koska kansalaisten käytössä joka ikinen tuote poikkeaa kaikista toisista ns. hiilijälkensä suuruuden osalta, merkitsee viranomaisten taholta levitettävä ´hiilijälkitieto´ lievimmin ilmaisten harhauttamista. Selkeämmin ilmaisten se on veronmaksajien rahoilla ja virkatoimena harjoitettua valehtelua.

Nykykielen tarpeellisia tulkintoja

Omistajaohjauksella tarkoitetaan sitä, kun toimitusjohtaja apulaisineen opastaa, tai lahjoo omistajia tekemään juuri oman mielensä mukaisesti.

Asiakaslähtöinen on sellainen liikeyritys, jonka viimeinenkin asiakas on jo jättänyt.

Tahtotila on ilmaisu, joka osoittaa, ettei puhuja oikein ymmärrä mitä tahtoo, mutta haluaa voittaa aikaa keksiäkseen...

Köyhtyviä katsomaan !!!

Matkatoimistot saisivat varmasti menekkiä USA:han suuntautuville matkoilleen käyttämällä myynnissään mainosteemaa "Nyt katselemaan köyhtyvää kansaa!"

Ja jatkossa globaalisti toimivat toimistot voivat käyttää samaa teemaa myydessään Kiinassa matkoja Suomeen.

Lääketeollisuuden mahtavaa, ja marxilaismallista
propagandan taitoa


Lääketeollisuus värväsi etujärjestönsä johtajaksi aiemmin kommunistipuolueen perillistä johtaneen vaikuttajahahmon. Valinta on teollisuuden kannalta hyvin onnistunut. Marxilaisväki on tunnetusti aina ollut taitavaa tekemään propagandaa.
Nyt lääketeollisuus on onnistunut vaikuttamaan ministeriöön niin, että teollisuus saisi käyttää lapsia testauksissaan vanhempien siitä tietämättä. Teollisuudelle erittäin hyödyllinen esitys on paketoitu kuulostamaan kansainväliseltä lapsen oikeuksien julistukselta ja jopa perustuslailta.
Asiallisesti kummastakaan ei perusteluita lasten koekaniineina käytön helpottamiselle löydy. Vankka marxilaisperäinen propagandataito sensijaan tulee hyvin esille.

Kolumni Keskisuomalaisessa:

Lappi ilman virtaa, mitä sitten?


Vähän aikaa sitten Rovaniemen tienoo oli sähköjä vailla vajaan tunnin.

Hiukan aiemmin oli pohjoisin Lappi ollut tuntikaupalla ilman sähköjä.

Molemmat tapaukset huomattiin muuallakin maassa. Rovaniemi paremmin pulman pienemmyydestä huolimatta, onhan se nimekkäämpi paikka. Kumpikaan tapaus ei silti herättänyt likikään yhtä suurta huomiota kuin takavuosien suuret sähkökatkot USA:n itärannikolla ja erityisesti Manhattanin pimeneminen. Kaikkihan on niin suurta "siellä Ameriikassa", sähkökatkotkin.

Vuosien takaiset laajat katkokset USA:ssa olivat arkielämän kannalta enemmän harmillisia kuin vaarallisia. Nykyään Suomessa sähkökatko on harmillinen vain silloin, jos se kestää alle tunnin. Pitemmät katkot ovat vaarallisia, eivät pelkästään harmittavia. Sähköisesti toimivia laitoksia ja laitteita on nykyään paljoa enemmän eivätkä ne ole patterikäyttöisiä.

2000-luvun mallinen hyvinvoinnin yhteiskunta alkaa erittäin nopeasti voida pahoin, jos sähköt katkeavat. Sairaaloilla on yleensä oma varavoimala. Karjatiloilla on viisastuttu niin, että hyvin yleisesti niissä voidaan jauhaa omaa sähköä. Vaan kuinka monet muut laitokset ja liikkeet kykenevät jatkamaan toimintojaan verkkovirran tulon katkettua?

Kauniilta kuulostavin perustein meillä on rakennettu tavattoman laajoja viemäri- ja vesijohtoverkkoja. Kuinka niiden virran saanti on järjestettävissä silloin, kun alueen muuntajat ovat rikki?

Notkelmapaikoissa olevien asuntoalueiden mukavuus vähenee nopeasti, jos viemärilaitos ei saa sähköä.

Laajalla alueella ei pitempiaikaisia sähkökatkoksia pitäisi tapahtua.

Silti sellaisten mahdollisuus on olemassa. Riski on juuri siinä, ettei ikävimpiin mahdollisuuksiin haluta tai jakseta uskoa. Mutta lentokoneen putoaminen jonkin muuntoaseman päälle on mahdollinen, vaikka tilastollinen todennäköisyys olisikin jotain sadasosaprosentin murto-osia. Nykyaikaisin riski todella laajoihin ongelmiin piilee sähköntuotannon ja jakeluverkon ohjailussa ja hallinnassa. Yhdysvalloissa on huomattu jo, että parin potentiaalisen vihollismaan suunnilta on asenneltu satoja haitta- ja häiriöohjelmia sähköverkkojen tietojärjestelmiin.

Riippuvuuttamme sähköstä ei enää voida purkaa. Ajatelkaahan vain arkipäiväisiä tekemisiänne ja laskekaa tarvitsemienne sähköisten toimintojen määrä! Tätä riippuvuutta voidaan silti lievittää varajärjestelmillä ja liialtakin tuntuvalla virranjakoverkolla. Ikävää vain, että julkinen keskustelu ja päättäjien huomio on kiintynyt sähkön tuotantoon. Voimaloiden määrällä ei ole mitään väliä silloin, kun siirtoverkko hajoaa.

Tuoreet vaikeudet Lapissa kuitattiin kohautuksilla, että semmoista sattuu. Sitten kiinnostus suuntautui taas voimaloiden määrään, ja mikä kamalinta, kantaverkkoyhtiön omistussuhteiden järjestelyihin. Tarkemmin ajatellen voimansiirtoverkkojen varmuus ja turvallisuus on nykyiselle elämänmuodolle tärkeämpää kuin pankkien turvallisuus. Sitä paitsi ne pankit oikein riippuvaisia sähkön saannista ovatkin.

Mitäpä se talous....

Joku kirjailija on valitellut sitä, että taloutta ei kyseenalaisteta.
Mitäpä ihmeen tekemistä elämällä ja elinkeinoilla olisikaan keskenään....
(taitaa olla niitä apurahasaalistajia tuo kirjailija)

Tekniikan ja talouden eturiviä

Eilen torstaina Microsoft aloitti mahtavasti etukäteen puhutun Windows 7 käyttöjärjestelmänsä myynnin. Eilen torstaina Korpilahdella jaetussa Ykköset lehdessä Keskisen Kyläkauppa Tuurissa mainosti erikoistarjouksena Acer läppäriä Windows 7:lla. Tällä tavalla nähdään tekniikan ja talouden edelläkävijöiden sijaintia.

Tuotannollisista ja taloudellisista syistä

Maassamme on hyväksytty ja käyttöön otettu erinomaisen järkevä säännöstö siitä, että taloudellisista ja tuotannollisista syistä voidaan palkkalistoilta vähentää väkeä, eli pienentää työntekijöiden määrää. Samalla voidaan koko yritystä tai laitosta uudistaa yksinkertaisemmaksi ja tehokkaammaksi.

Valitettavasti noin järkevää menetelmää ei käytetä siellä, missä se olisi kansalaisten ja yhteiskunnan edun nimissä kaikkein tarpeellisinta.

Valtionhallinnon menot ovat jatkuvasti valtavasti suuremmat kuin valtion tulot. Taloudellisista syistä olisi siis aihetta supistaa. Tuotannolliset syyt puoltaisivat hallinnon rajua supistamista, koska valtionhallinto on jatkuvasti saanut aikaan epäonnistuneita ratkaisuita monilla aloilla.

Taloudellisista ja tuotannollisista syistä voitaisiin ensivaiheessa lakkauttaa valtion keskushallintovirastot. Tarpeelliset toiminnot voidaan hyvin hoitaa ministeriöiden puitteissa.

Helsingissä etelä-afrikkalaisittain

Tärkeimmissä suomalaisissa tiedotusvälineissä suhtaudutaan suomalaiseen maaseutuun, alkutuotantoon, maakuntiin ja maakuntien asukkaisiin hyvin kiintoisalla tavalla. Mitään aivan erikoislaatuista suhtautumisessa ei silti ole.
Puolisen vuosisataa sitten USA:n etelävaltioissa suhtauduttiin afro-amerikkalaisiin samalla tavalla. Vielä 1960 – 70 lukujen Etelä-Afrikassa eurooppalaisperäisen väen vallinnut suhtautumistapa enemmistöön nähden oli hyvin saman kaltaista.
Vertailevalle kulttuuri- ja asennetutkimukselle olisi tässä kiintoisia aiheita. Helsinkiläinen suhtautumistapa näyttäisi varmasti hyvin etelä-afrikkalaiselta.

Opetusministerin kotikaupunki polttaa kirjoja

Jyväskylässä sivistyspuolella suunnitellaan noin 16 000:n kirjan polttamista, jotta kirjaston varastokustannuksissa saataisiin noin 17 000 euron säästö. Kirjojen myyntiä pidetään liian hankalana ja vaikeana.
Opetusministeri Virkkusen kotikaupunki taitaa tehdä historiallisen teon sekä kulttuuripoliittisesti että taloushallinnollisesti....

Uudet vaalit - ja mitä pikimmin!
Eduskunnan hajoittaminen ja uusien vaalien pikainen järjestäminen on ajatuksena oikein hieno. Uudet vaalit mahdollisimman nopeasti puhdistaisivat ilmaa monella tavalla. Sitäpaitsi uusille vaaleille on vankkoja asiallisia perusteita.

Nykyinen eduskunta ja sen hyväksymä hallitus on valittu täysin toisenlaisissa kansantalouden ja maailmantalouden olosuhteissa. Eduskunnan ja hallituksen reagointikyky ja ymmärrys eivät ole osottautuneet mitenkään riittäviksi.

Huiman nousukauden tunnelmissa eduskuntaan on valittu väkeä, joita vakavammin ajattelavat äänestäjät eivät olisi kannattaneet, eivätkä tule enää kannattamaan. Vaikka nousukauden aikana olisi luullut puolueiden tulevan toimeen normaaleilla tulolähteillään, niin vaalikampanjoihin on käytetty runsaasti epämääräistä ja osin luvatonta rahaa. Pikaisten uusien vaalien avulla pakotettaisiin puolueet paneutumaan enemmän asioihin kuin paljon maksavaan markkinointiin.

Pikaiset uudet vaalit olisivat tarpeen siksi, että puoluekoneistot eivät totutun valitettavaan tapaansa suunnittelemaan vakavat asiat sivuuttavia, mitään sanomattomia kampanjoita. Puolueet joutuisivat vastailemaan asiakysymyksiin. Sama koskee vieläkin enemmän ehdokkaita. Uusien vaalien alla äänestäjillä on paljon kysyttävää. Niistä kysymyksistä ei selviydytä kapulakielisellä lausuntorobotin käyntiin panemisella.

Mitä pikemmin uudet vaalit järjestettäisiin, sitä parempi. Kansalaiset saisivat paljoa asiallisemmat perusteet valinnoilleen.

Alueellistaminen hyvä, mutta lakkauttaminen parempi

Valtion keskushallinnon virastojen ja laitosten toiminnan siirtäminen eri puolille valtakuntaa on hyvä ja viisas ratkaisu monessa eri tapauksessa. Kustannuksia saadaan vähennettyä, ja henkilöstöön saadaan paremmin motivoitunutta väkeä.
Nykyisellään helsinkiläisessä valtion koneistossa on aihe siihen, että valtion hallintoa määritellään usein seuraavasti: ”kyvyttömät tekevät haluttomasti tarpeettomia töitä”.

Hallintokoneiston alueellistaminen ei kelpaa ainoaksi ratkaisumalliksi valtion nykyisiin ja jatkossa paheneviin vaikeuksiin. Alueellistamistakin parempi ratkaisu on lakkauttaa kokonaan virastoja ja laitoksia.

Kannattaa muistaa, että valtion keskushallinnon kasvattaminen 1970-luvulla kuului osana silloiseen SDP:n ja SKDL:n hankkeeseen siirtää Suomi sosialistiseen leiriin. Valtiosääntökomiteassa SDP:n ja SKDL:n edustajat esittivät keskitettyä suunnitelmataloutta säädettäväksi aivan perustuslaiksi.

Silloin valtion keskushallintoa alettiin kasvattaa, ja kasvua on jatkunut koko ajan. Vaikka valtion toimintoja on ehditty supistaakin, niin supistukset ovat rajoittuneet alueellisiin ja käytännöllisiin toimintoihin. Keskushallinto on jatkanut kasvuaan.

Suomella ei ole enää varaa laajaan ja kalliiseen keskushallintoon. Viisaat päättäjät voisivat ottaa käsikirjakseen vaikkapa valtiokalenterin jostain 60-luvulta. Keskushallinto voitaisiin hyvin supistaa niihin laitoksiin ja mittasuhteisiin, joilla tuohon aikaan tultiin toimeen.

Kolumni Keskisuomalainen 01.09.-09:


Putkenpätkiä vai ehtaa elvytystä

Olli J. Ojanen

Vesijohtoja katkeilee ja liitoksia murtuilee Jyväskylässä sekä isommissa ja pienemmissäkin kylissä. Itse asiassa putkistojen ja väylien tai verkostojen kunto taitaa olla keskimääräisesti kehno. Putkirikot tai muut haverit kelpaavat tavallisuutensa vuoksi uutisiksi enää vain lähimmissä tiedonkulun välineissä. Yhdyskuntatekniikka tarvitsisi apua, paljon ja mieluummin nopeasti.

Useimmilla paikkakunnilla ovat hyvin tarkkaan tiedossa uusimista kaipaavat väylät ja verkostot. Jonkinlaista uusintaa tehdään melkein koko ajan, putkenpätkä tai risteysten väli kerrallaan. Korjauskohteiden niukkuudesta huolimatta kustannusarviot ylittyvät ja budjettiraamit ryskävät. Kun sitten lisukkeeksi sattuu jonkin hiljattain hutiloiden tehdyn kohteen välttämätön uusiminen, niin vanhojen riskikohteiden kunto pääsee pahenemaan vielä muutamia vuosia.

Yhdyskuntatekniikan pettäminen tuottaa lähinnä harmia ja epämukavuutta.

Pitkään vaikuttavia ympäristövaurioita aiheutuu harvemmin, mutta ikävän usein niitäkin. Ihmisten pahan olon tunnetta ei jaksa lievittää tieto siitä, että harmillinen putkirikko on tilapäinen haitta. Siksi rikkoutumiset koetetaan korjata mahdollisimman pian, ja ihmiset sellaista vaativat. Mutta toisaalta ne vanhat riskikohteet pahenevat edelleen.

Rahasta putkistojen ja väylästöjen remontoiminen tietenkin riippuu, ja niiden surkea tila rahan puutteesta. Rahasta, ja paljosta rahasta on riittänyt puhetta pitkin alkuvuotta elvytystä ja sen tarvetta käsiteltäessä. Vaikeaa on keksiä pätevämpää ja kansalaisten kannalta hyödyllisempää elvyttämistä kuin yhdyskuntatekniikan remontoiminen.

Jotain rahaa herra Valtio on tainnut luvata. Käytännössä kuitenkin hallintobyrokratian rutisevat rattaat ja nitkahteleva käynti tilannetta hallitsevat.

VALTIOKONEEN kannalta asioita katselevat toitottavat, että yhdyskuntatekniikka kuuluu kunnille. Niin, että nostakoot verojaan, jos rahaa remontteihin tarvitsevat. Tuollaiset toitottajat ovat perusteellisesti väärässä. Suurin osa pikaista uusimista kaipaavista kohteista on rakennettu niillä vuosikymmenillä, jolloin kaupungeilla ja kunnilla oli taloudessaan liikkumavaraa.

Valtion keskushallinto on tuota liikkumavaraa koko ajan kutistanut. Menneen nousukauden aikana valtion budjettia paranneltiin vippaskonsteilla. Valtion osuuksia yhteisten kustannusten kattamisessa vähennettiin, ja samaan aikaan lisättiin lakisääteisiä velvoitteita kuntien kustannettaviksi. Nykyään kunnallistaloudessa ei ole liikkumavaraa juuri lainkaan, eikä ainakaan sitä vertaa kuin yhdyskuntatekniikkaa aikanaan rakennettaessa.

VOISIKOHAN AJATELLA, että maan hallitus antaisi eduskunnalle pikaesityksenä lyhyen poikkeuslain. Siinä säädettäisiin, että kaupunkien ja kuntien valmiina suunnitelmina olevat yhdyskuntatekniikan uusinnat ja uuden rakentaminen maksettaisiin kokonaan valtion budjettivaroista, jos työt aloitetaan ensi vuoden puoliväliin mennessä. Valtio joutuu joka tapauksessa laatimaan lisäbudjetteja, joten maksatuksen seurantakin pysyisi mukavasti ajan tasalla.

Tuommoisella poikkeuksellisella järjestelyllä olisi etua elvytyksen kannalta yleensä. Se olisi edullinen tapa palkita niitä kuntia, joissa asioiden selvittelyt ja valmistelut ovat asiallisesti ajan tasalla.

Sitä paitsi se olisi vastuuntuntoista yhteisten asioiden hoitoa.

KANSALAISTEN elinolojen ja elinympäristön turvaamisen pitäisi kuulua valtion tehtävälistan keulille. Kaiken ohella poikkeuksellisen tuntuva rahoituspaketti antaisi hallitukselle tilaisuuden lyödä poliittista mynttiä. Asiaa voisi perustella niin, että nyt korvataan entisten hallituksien aiheuttamaa vahinkoa.

Vesijohdot, muut verkostot ja väylästöt olisi elvytettävä kuntoon. Se vaatii aivan toisenlaista otetta kuin jonkin putkenpätkän korjaaminen a) Sieltä ja b) Täältä.

Kommunistien vaikutusvalta suurimmillaan

Nyky-Suomessa kommunistien vaikutusvalta maan ja kansan talouteen on suurempi kuin oikeastaan koskaan aikaisemmin. Vaikutusvallan kasvu ei ole johtunut suomalaisten innosta tukea kommunisteja, eikä se ole johtunut mistään suomalaisten kyyristelystäkään. Tärkein tekijä on ollut USA:n uskonnollinen oikeisto, joka politiikallaan avasi väylät kommunistien vaikutusvallan tavattomalle kasvulle.

Toki Suomessa on kommunisteilla ollut vaikutusta talouteen melkoisestikin. Oman maan kommunistit muualta saamiensa ohjeiden mukaan masinoivat aikoinaan laajoja lakkoliikkeitä. Sitten seurasi pitkä säännöstelytalouden kausi, sitten kommunistien ja SDP:n yhteinen hanke Suomen siirtämiseksi sosialismiin. Sodan jälkeisenä aikana Neuvostoliiton kommunisteilla oli ajottain melkoisestikin vaikutusvaltaa suomalaiseen talouteen. Ja onhan nytkin kommunistipuolueen luotettavimman nyrkin eli KGB:n kasvattien johtamalla Venäjällä vaikutusvaltaa.

Kaikissa noissa vaiheissa täällä on tunnettu, että kommunisteilla on vaikutusvaltaa, ja välillä aivan liikaakin. Mikään noista vaiheista ja ilmiöistä ei ole ollut ollenkaan niin voimakas kuin kiinalaisten kommunistien nykyinen vaikutusvalta. Maamme talous on ajautunut laskusuuntaan, jota tulee varmasti jatkumaan ainakin suhteellisena köyhtymisenä hyvin pitkään.

Kommunistien kasvanutta vaikutusvaltaa ei tällä kertaa huomata niin helposti kuin ennen. Vaikutushan ulottuu vahvana koko Eurooppaan ja koko maailmantalouteen. Ja kuten huomataan, kommunistien vaikutusvallan ei tarvitse ilmetä ollenkaan poliittisena julistuksena....

Missähän valtion virastossa on kaikkein korkein onnistumisprosentti Vapaakenttä -peleissä?
Voisikohan koulujen matematiikan opetuksessa käyttää valtion virastojen Vapaakenttä -tilastoja havaintomateriaalina suurilla luvuilla operoimisesta?
Olisiko valtion virastojen Vapaakenttä-pelien tulostilastoista apua valtionhallinnon tehostamistoimissa?

Kolumni Keskisuomalaisessa (WWW.ksml.fi)
Kuuluisikohan tuotteiden alkuperäkin arkihuoliin?
28.7.2009 00:01
Olli J. Ojanen

Suomalaisilta udeltiin hiljan sitä, miten kiinnostuneita he ovat ostamansa tavaran alkuperästä. Suunnilleen puolet vastaajista mainitsi, etteivät olleet kaupassa tai ravintolassa alkuperistä kiinnostuneita. Kolmannes kertoi, ettei välitä tippaakaan.

Joka kymmenes vastaajista kertoi kyselevänsä ahkerasti tuotteiden alkuperää.

MIELIPIDEMITTAUKSIIN vastaillaan yleisesti aikalailla kaunistellen. Tuotteiden alkuperän selvittämisestäkin voi varmasti sanoa, että oikeasti suurempi osa ihmisistä jättää asiat selvittämättä, ja vieläkin harvemmat jaksavat kiinnostua ja kysellä. Todisteena on sekin, että kauppojen myyjiltä kysyttäessä kuluttaja-ostajat olivat vähemmän kiinnostuneita kuin kuluttaja-ostajat omien vastaustensa mukaan. Toisaalta ne harvat tarkimmat olivat tyytymättömiä henkilökunnan vastauskykyihin.

Ruuan tai minkä tahansa tuotteen alkuperällä on niin paljon merkitystä, että tuommoiset lukemat tuntuvat surkeilta. Tuotteiden alkuperän tietoisilla valinnoilla voidaan kohentaa ympäristöä yleensä sekä omalle hyvinvoinnille tärkeää osaa taloudesta. Vahinkoja tehdään omalle tulevalle hyvinvoinnille ja ympäristön hyvinvoinnille, jos tuijotetaan pelkkään hintaan. Nyt "säästetty" kymmensenttinen tuottaa tulevaisuudessa tavalla ja toisellakin runsaasti lisäkustannuksia.

TODELLISUUDESSA ruoka Suomessa on halpaa entiseen verrattuna. Suuri osa kansalaisista muistaa ajan, jolloin omakotitaloon erottamattomasti kuului perunamaa. Kaupunkilaisista melkoisella osalla oli viljelypalstoja.

Kirkonkylien ja taajamien alueilla monenmonen asumuksen pihapiirissä oli pieni navetta. Kesäsika oli hoidokkina hyvin yleinen. Ammattiin tai asemaan katsomatta omaa elintarviketuotantoa jaksettiin harjoittaa, koska ruuan hinta oli reaalisesti korkea.

OIKEASTAAN vasta 1970-luvulla ruokaostosten alkuperä alkoi olla kauempana. Ja 80-luvulta lähtien ruokatavarat ovat kulkeneet vieläkin pitempiä matkoja. Kiinnostumattomuus kysellä alkuperiä voi osittain olla perua entisestä ja totutusta käsityksestä, että jostain läheltä tai suhteellisen läheltä se kumminkin tulee.

Muiden kulutus- ja käyttötavaroiden kohdalla alkuperää varmaan ajatellaan yhtä virheellisesti. Joskus on totuttu siihen, että senjasen merkkinen vempain on siitäjasiitä maasta. Ja laadusta voitiin ajatella kuin edesmennyt Saakosken mies. Hän suosi almanakassa mainostettuja tavaroita, "koska allakka on totta". Nykyään tutun merkkinen tavara voi olla peräisin vaikkapa kolmesta eri maanosastakin. Ihmisille tyrkytetään käsitystä tavaramerkkien tärkeydestä. Ja sitten merkin perään katsovat usein huomaavat ostaneensakin oudolla suunnalla tehtyä massatavaraa.

Sille on vain annettu muualta tuttu nimi.

PIITTAAMATTOMUUS tuotteiden alkuperästä on lähisukua piittaamattomuudelle laadusta. Kamalinta piittaamattomuudessa on se, että samaan aikaan samaiset ihmiset taitavat olla piittaamattomia koko yhteiskunnasta. Sen näkee hyvin laimeassa osallistumisessa vaaleihin.

Hiljaisempikin alkaa hiiltyä hiilidioksidista

Omalaatuisena pandemiana levinnyt yritys vähentää hiilidioksidipäästöjä saa helposti hiiltymään. Jos kohta hiilidioksidi vaikuttaakin ”kasvihuonekaasuna”, niin virkakoneiston ja lausuntoja antavien luokkien päästessä vauhtiin alkaa tulla vahinkoa kaikille.
Kaikkia hiilidioksidipäästöjä ei voida lopettaa. Mutta miten selität ymmärrettävästi virkakoneistolle tai lausuntoja antaville luokille sen, että hiilidioksidin syntytapa olisi otettava tarkkailun ja rajoitusten piiriin, ei suinkaan kokonaismäärä.
Lausuntoja antavien luokkien päästessä vauhtiin ja vaikuttamaan virkakoneistoon ei järkevästä jaottelusta taida olla toiveita. Niin sitten uusiutuvien biopolttoaineiden käyttöä rajoitetaan samalla, kun raakaöljypohjaisten polttoaineiden käyttöäkin.
Kun hiilidioksidin kokonaismäärän mittaileminen ja rajoittaminen näyttää tulevan viralliseksi tavoitteeksi, niin otettakoon sitten reippaita toimenpiteitä käytäntöön: juoksukilpailut on kiellettävä ja juokseminen muutenkin on vaihdettava rauhalliseksi kävelyksi.

Turkulaisuudesta on jälleen löytynyt uusia piirteitä. Kyllä turkulaisuus kehittyy... Outolaisuuksia ei tarvitse etsiä enää pelkästään politiikan kentiltä...

Nykyajan laajimmin menestynyt huijaus on huippujen korostaminen alalla kuin alalla...

Taas pääasiat sekoittuvat

Talouselämän uutiset ja ongelmat sekoittuvat jälleen pörssien uutisiin ja ongelmiin. Tilanne on yhtä paha kuin parturiasioiden sekoittuminen hammaslääkäriasioihin.

Tuhoisimmat tihulaiset, eduskunnassako??!
Kaupungit ja kunnat ovat todellisissa vaikeuksissa. Valtiovalta on kuristanut ja kuristaa kunnallistaloutta.
Kaupunkien ja kuntien valtuustoissa istuu lukuisia kansanedustajia.
Voisikohan tai pitäisiköhän heidät julistaa kotipaikkojensa pahimmiksi tihutyön tekijöiksi?

Voikohan helsinkiläinen virkamies koskaan ymmärtää Suomea?

Karmeaa miten laajasti on saatu levitetyksi virheellistä propagandaa maatalouden eläkkeistä. Maataloustuotannon rajoittamiseen tähdännyt luopumiskorvaus on saatu esitetyksi niin, että monet luulevat sitä maatalouden yleiseksi eläkkeeksi. Onneksi joku muistaa ja malttaa selostaa asian oikeaa laitaa, kuten tuo Jyväskylän kaupunkilehdessä julkaistu kirje osoittaa.

Vaalit ovat taas kohtapuoleen.
"Työväenliike" senkuin etenee - nykyään jo 149 km/t!!!

ODOTETTAVISSA:

kunhan hiukan aikaa vielä kuluu, niin sitten tulee tekstiä siitä, miten ja milloin vasemmistolainen talouspolitiikka romahti...

 

Kukahan tutkisi vasemmistolaisten psykohistoriaa

Suomalaisen yhteiskunnan vaikeisiin kipupisteisiin kuuluu 1970-1980-luvuilla vaikuttaviin asemiin päässeiden vasemmistolaisten halu ja tarve vaieta tuosta aikakaudesta. Suomea vietiin vauhdilla sosialismiin, ja tuon kauden perinteitä vaikuttaa vieläkin vahvasti hallintokoneistossa, korkeakouluissa ja tiedotusvälineissä.

70-luvun politiikkaa voi toki helposti palauttaa mieliin. Kiintoisampaa ja ehkä hyödyllisempääkin olisi psykohistoriallinen tutkimus ja selvittely.

Hyvin kiintoisaa olisi selvittää, missä vaiheessa yhteiskunnallisesti aktiivisista vasemmistoon lukeutuneista tai liittyneistä ihmisistä tuli tietoisia valehtelijoita. Mihinkäänhän ei päästä siitä tosiasiasta, että monenmonet vasemmistolaiset vaikuttajat taatun tietoisesti ja tarkoituksellisesti valehtelivat.

Kysyin eräässä tilaisuudessa joskus 90-luvun puolimaissa yhdeltä SKDL – Vasemmistoliitossa vaikuttaneelta yliopistoihmiseltä arvioita korkeakouluvasemmistolaisten jakautumisesta hyväuskoisiin hölmöihin ja tietoisiin valehtelijoihin. Sain vastaukseksi, että runsas puolet yliopistoilla vaikuttaneista vasemmistolaisista oli lähinnä virran mukana ajelehtivia, noin neljänneksen hän arveli olleen hyväuskoisiksi hölmöiksi kutsumassani kategorissa. Tuon arvion mukaan ehkä viidennes olisi siis luettava tietoisiin valehtelijoihin.

Tietoinen ja tarkoituksellinen valehtelu toimintatapana tulee mieleen vallankin niiden vaikuttajien kohdalla, jotka N-liiton hajottua ja sosialismin kulissien kaaduttua äkkiä alkoivatkin esittää hyvin oikeistolaismallisia mielipiteitä.

Jonkinlaista rinnastusta voisi tehdä Neuvostoliitto – Venäjälle. Siellähän sosialismin kulissien kaaduttua tuli pikapikaa valtaan hyvin oikeistolaissävyinen ja epäsosiaalinen politiikka ja asennoituminen. Paljonko siellä oli ollut tietoisia valehtelijoita? Vaikuttiko useamman sukupolven ajan mieliin taottu marxilais-materialistinen maailmankatsomus niin, että pakkovallan ja kulissien kaaduttua raaka, materialistinen oikeistolainen asenne tuli tilalle.