Kuningaskuluttajaa palvotaan

Kuluttaja on kuningas valinnan vapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa. Juuri nykyään kuninkaalle suitsutetaan suosiota, ja kuningasta palvotaan näyttävin menoin. Samaan aikaan monet äänekkäästi kuningasta palvovat hovipiirit koettavat saada kuningasta huolehtimaan myös henkivartiokaartin tehtävistä ja järjestäytymään oikeiksi nopean toiminnan joukoiksi. Kuluttajan kannettavaksi tarjotaan talouden pelastajan tehtäviä. Toki kuluttaja tuon tehtävän tulee hoitamaankin, tosin toisin kuin äänekkäimmät kulututtamisen julistajat toivovat. Tehtävän suorittamisen aikataulu tulee myös poikkeamaan julistajien toiveista saada kuluttaja tässä ja nyt ryntäämään ahnaasti luottokortit ja setelit aseinaan tarjouksien viidakkoon.

Kuuluvassa kuluttajan palvonnassa tautalta on tunnistettavissa ääniä, jotka yllyttävät hylkäämään kaiken järjenkäytön ja ympäristöarvojen kunnioittamisen. Toivottavasti kuluttajat eivät kuuntele näitä äännähdyksiä. Arkijärjen ajoittaisella tai jatkuvammalla unohtamisella meillä ja varsinkin muualla tähän nykyiseen talouden kriisitilaan on oikeastaan päästykin.

Suomalaista taloutta, ja kulutusta sen runkona, tukee mainos- ja markkinaväeltä usein unohtuva yleinen eläköityminen. Kun aktiiviväestöllä alkaa mennä huonommin reaalitalouden kangertaessa pahemman kerran, niin eläkeläisväen mahdollisuudet kuluttaa pysyvät vakaampina. SDP:n tärkeiden linjapäätösten tekijä Sailas muistaa kyllä patistaa eläkeläiset kuluttamaan. Pulmana tässä on eläkeläisten keskuudessa vallitsevat valtavat tuloerot. Sailaksen puolue on onnistunut painamaan eläkeläisten suurimman osan tulotason liian alas kunnon kulutuskierteen pyörittämiseksi.

Pitkä ja vauhdikas talouskasvun kausi sisälsi oman tuhonsa siemeniä, kun rikkaiden rikastumista pidettiin tärkeänä. Meillä ja monessa maassa muualla tulojen ja varallisuuksien kasautumista tarkoituksella vauhditettiin. Perusteeksi sanottiin talouden kasvun turvaaminen ja vauhdittaminen. Nyt nähdään joka puolella, että reaalitalous ei olekaan vahvistunut noiden raha- ja varallisuuskasaumien myötä. Pikemminkin niistä on ollut seurauksena suhdanneheilausten jyrkkeneminen ja kasvava epävarmuus. Nyt nähdään myös, että kulutuksen pitäminen tarpeellisen vahvana vaatisi kasvavien tulojen ulottumista paljoa laajemmalle kuin nousukaudella tapahtui.

Ei pelkästään kulutuksella

Mikään yhteiskunta ei pysy pystyssä pelkän kulutuksen voimin. Pidetään nyt mielessä reaalitalouden pulmat ja niiden pätevät ratkaisut. Suomessa olisi tarjolla ja tarpeen mittava työmäärä yhdyskuntarakenteiden korjaamisessa. Täällä tuskin on yhtään kaupunkia tai taajamaa, jonka vesijohtoverkko, viemäröinnit tai liikkumisväylät eivät kaipaisi remonttia. Elinympäristömme hoidon ja tasokkuuden vuoksi tuollaisiin kohteisiin tarvittaisiin nyt ylimääräistä finanssiruisketta. Tarvetta uusien teiden tekoon toitotetaan vanhan siltarumpupolitiikan jatkeeksi. Urpilaisen SDP on nyt äänekkäin julistaja vielä muutamia kuukausia sitten halveksimallaan siltarumpupolitiikan alalla. Ihmisten ja ympäristömme vuoksi olemassaolevien rakenteiden uusiminen on paljoa tärkeämpää ja tuottavampaakin kuin uusien väylien aukaisut.

Aivan erityinen elvytyskeino olisi valtion keskushallinnon varoin tapahtuva homekoulujen ja muiden epäterveiden julkisten rakennusten korvaaminen terveillä, tai ainakin perusteellinen, tällä kertaa kunnollinen remontointi. Valtiovallalla on mittava vastuu ongelmien syntymisestä. Keskushallinnon rakennusmääräyksiä noudattamalla ollaan monet ongelmahomeet saatu kehittymään. Siksi valtion olisi oltava maksajana.

Noilla konsteilla reaalitalous kohenisi, ja samalla kulutusmahdollisuuksia turvattaisiin. Yksityisellä puolella voidaankin sitten kuluttaa rauhassa, ja jakaa lahjoina esimerkiksi kulutusmahdollisuuksia kehitysmaihin. Pieni summa metsitykseen, palstaviljelyyn tai kotieläinten hankintaan Afrikassa lisää omaa vakauttamme enemmän kuin EU:n julkilausumat.

Vanha ei mene vipuun, mutta Vanhanen lähes aina

Pääministeri Vanhanen näyttää nyt keksineen Tärkeäksi Asiakseen jonkinlaisen ylärajan asettamisen kunnallisverotukseen. Pakko jotakin oli keksiä kunnallisasioissakin, kun suurella kohinalla toteutetut kuntaliitokset paljastuvat taloudellisilta tuloksiltaan surkeiksi.

Aikaisemmin Vanhanen oli ajanut kunnallisten palveluiden järjestelyä uusiin puihin ns. Paras-hankkeen avulla. Tuo hanke oli vain hallinnointiväen näennäispuuhastelua. Arkitodellisuudessa pelattiin kuntaliitosten puolesta.

Pääministeri tuntuu myöntyneen pääkaupunkiseudulle kasatun valtion keskushallinnon säilyttämiseen vähintään nykyisellään. Sensijaan tehostamisohjelman nimissä lopetetaan valtion virastoja ja laitoksia muualta Suomesta.

Pääministerin mielestä uusia erillisiä elvytysohjelmia ei tarvita. Kuitenkin kaupunkien ja pienempien taajamien yhdyskuntatekniikka kaipaa perusteellista remontointia, valtion keskushallinnon antamien määräysten mukaan rakennetut ja ”peruskorjatut” homekoulut ja muut julkiset rakennukset pitäisi pikaisesti purkaa ja korvata uusilla. Näiden toimien elvytysvaikutus olisi mittava.

Pääministeri-puoluejohtaja Vanhanen patistelee puoluettaan yhtenäisyyteen ja torjumaan ulkopuolisen, hajottavan arvostelun. Hän ei huomaa, että on itse aiheuttanut enimmät ristiriidat ja samalla puolueensa kutistumisen myötäilemällä milloin SDP:tä, milloin Kokoomusta.

Vanhanen ja keskikokoinen Kepu

Keskustapuolueesta on ehkä tulossa keskikokoinen puolue. Ja tuleekin, jos Vanhanen jatkaa puolueen johdossa kovin pitkään. Arvostuksen aleneminen tai häipyminen niin sanotusti yksityisten seikkailuiden vuoksi jää asiaksi sinänsä. Vaalimenestykseen voi sekin tietysti vaikuttaa koko puolueen kannalta hankalasti. Pahempaa on kuitenkin taustalla, ja se pahempi on kytenyt kauan, ja palanut vahvalla liekillä kuluneina pääministerivuosina.

Liian helposti on unohdettu se, että Vanhanen pääsi pääministeriksi Paavo Lipposen armollisella hyväksynnällä. Lipponen oli onnistunut kaatamaan SDP:lle todella vaarallisen keskustalaisjohtajan Anneli Jäätteenmäen. Kun Vanhasen johdolla sitten koottiin Kepu-SDP-hallitusta, niin Lipponen julkisesti korosti, ettei hallituspolitiikan päälinjoja muutella.

Tavattoman suuri osa suomalaisista oli kuitenkin toivonut ja odottanut perusteellista muutosta Lipposen kauden mahdollisimman epäsosiaaliselle, röystäilevälle ja öykkäröivälle yhteiskuntapolitiikalle. Vanhasen johdolla jatkettiin samaan sävyyn, joskin sentään vähemmän öykkäröivästi. Lipposlaista linjaa esim. valtionyhtiöissä ei kuitenkaan muutettu. Eliitin eliittietuja turvattiin edelleen.

Valtakunnan voimavaroja keskitettiin edelleen, vaikka silmänlumeeksi esiteltiinkin joidenkin toimintojen siirtämistä pääkaupungista muualle. Yhteiskunnan kehityksen yleislinjana säilyi silti keskittäminen, valtakunnallisesti pääkaupunkiseudulle, maakunnissa muutamaan keskuspaikkaan. Sama suunta on jatkunut Vanhasen toisen hallituksen aikanakin. Yhtään ei tarvitse ihmetellä sitä, että joku kunnanjohtaja jo julkisesti sanoo Vanhasen haluavan autioittaa maaseudun.

Vanhasen kaudella ollaan kiirehditty kunnallisen itsehallinnon lopullista murentamista. Lipposen -Niinistön linjaa on edelleen terävöitetty. Kunnallistalouden vaikeuksiin vedoten ollaan valtakunta muuttamassa lukuisten itsehallinnollisten paikkakuntien sijaan muutaman keskuskaupungin kokoelmaksi. Kunnallistaloutta se ei kohenna, koska kuntien pieni koko ei koskaan ole ollut vaikeuksia aiheuttamassa. Vikahan on koko ajan ollut valtion keskushallinnon vallanhalussa ja vastuuttomuudessa.

Suuressa ja vaikutusvaltaisessa Kepussa on ollut aina paljon ikäviä piirteitä. Mutta suurissa ja vaikutusvaltaisissa SDP:ssä ja Kokoomuksessa niitä on vielä runsaasti enemmän. Siksi Vanhasen linjaa seuraava Kepun heikkeneminen on valitettavaa. Tietysti voisi toivoa, että Kepusta siirtyisi aidosti keskustalaista väkeä liberaaleihin. Siirtymä taitaa kuitenkin jäädä turhan pieneksi. -ojo

Korpilahti nukkumalähiöksi, Alkio opisto häädettäisiin

Korpilahden johtoportaan väestä koottujen henkilöiden ohjauksessa saatiin jokin aika sitten valmiiksi pari vaihtoehtoista kehittämissuunnitelmaa kirkonkylälle, tai Korpilahden kaupunginosalle. Suunnitelmat perustuvat ajatukseen siitä, että Korpilahti tulisi olemaan nukkumalähiö. Palvelutaso tulisi heikkenemään ja asiointi kyläkeskuksessa tulisi vähenemään. Aivan omanlaatuisensa on kaupungistumisesta innostuneiden vaikuttajahenkilöiden halu häätää Alkio-opisto paikkakunnalta ja käyttää opiston alue pientalojen rakentamiseen.

Suunnitelmista vain toinen sisältää Alkio-opiston hävittämisen. Varsin vakavasti otettava hanke se ei ole, mutta ilmeisesti sitä tarvittiin urbaanimielisten vaikuttajien henkisten paineiden keventäjänä ja Jyväskylän kaupunkilaispoliitikkojen hellyttäjänä määrärahojen myöntämiseen Korpilahden suunnallekin.

Vaihtoehtoisissa tai toisiaan täydentävissä suunnitelmissa on paljon yhteistä. Korpilahdella ei tulla jatkossa tarvitsemaan linja-autoasemaa, vaan valtatien liittymien pysäkin ilmeisesti riittävät. Nukkumalähiöstähän aktiiviväestö ajaa pikkuautolla keskustaan. Valtatieltä kylälle poikkeaville sen paremmin kuin kenellekään muullekaan ei ole varattu parkkipaikkoja kylän keskustassa. Tosin toriksi nimetylle alueelle kai käytännössä muodostuu parkkialue. Sekä autolla liikkuminen että mahdolliset toritoiminnot menevät kyllä monasti sähläykseksi. Parkkipaikkojen tarvetta kylällä toki vähentää se, että päivittäistavarakauppoja kylälle mahtunee enää yksi. Liiketoiminnoille varatulle alueelle mahtuisi päivittäistavarakaupan ohella vain muutamia pikkuputiikkeja tai kioskeja. Nukkumalähiön asukkaat asioivat tietenkin keskikaupungilla tai keskikaupungin reunojen marketkeskuksissa.

Asuntorakentamista kaavaillaan Jyväskylän johtajien toivomuksesta lisää, erityisesti arvokkaiden asuntojen rakentamista. Arvokkuutta ja ainakin rakentamisen ja asumisen kalleutta sisältyy suunnitelmiin. Kirkkolahden rantojen ja pohjukan hetteikköihin rakentaminen tulee maksamaan paljon, samoin koulunmäen mittava louhiminen, jotta Isä-Matintien varteen saataisiin rakennetuksi rivitaloja.

Jos ja kun yksityiseltä puolelta ei suunnitelmien mukaiseen rakentamiseen rahaa löydy, eikä kaupungin syrjimmäiseen kylään tulla sijoittamaan, niin esitetyistä suunnitelmista taitaa varmasti toteutua vain puuston vähentäminen kirkkomäestä ja jokivarresta. Eihän kaupungissa sovi olla puustoa. Samalla voidaan osoittaa omaleimaisuutta, sillä muualla koetetaan puustoa rakennetuilla alueillakin lisätä ilmaston laadun parantamiseksi ja hiilidioksidin sitomiseksi.

Kehittämismalleista on keskusteltu ihmeen vähän. Ehkä paikkakuntalaiset kokevat itsensä voimattomiksi ja toivottomiksi, kun vähemmistön mieleistä Jyväskylään liittymistä ajetaan väkipakolla voimaan. Keskustelua ja vaihtoehtoja silti tarvittaisiin. Millä tahansa Korpilahden ala-asteista voitaisiin oppilastöinä saada parempia ja toteuttamiskelpoisempia ehdotuksia Korpilahden kylän kehittämiseksi kuin melkoisilla kustannuksilla laaditut ”kehittämis”suunnitelmat.

Olli J. Ojanen

--- Tämä on julkaistu myös vekkari lehdessä 13.03.2008

Taloustiedottamisen työnjako päälaellaan

Ennen vanhaan taloustoimittajat tekivät juttuja yritysten hyvistä tai huonoista kuulumisista, uusista tuotteista ja kaupankäynnin sujumisesta. Yritysten itse julkaisemiin tietoihin osattiin suhtautua joko kerskaamisena tai mainontana, jossa toki oli tietoa seassa. Tutkijat eri pankeissa tai tutkimuslaitoksissa seurasivat talouspalstoilta asioiden kehittymistä käyttäen apunaan myös viranomaistietoja ja yritysten itse julkaisemaa aineistoa. Sitten tutkijoita ja ennustelijoita alettiin kutsua hienostellen analyytikoiksi.

Sittemmin taloustoimittajat alkoivat kyselemään analyytikoilta, mitä talouteen tai yrityksiin kuuluu. Analyytikot puolestaan tutkivat yritysten julkaisemaa tietoa, ja laativat sen pohjalta omia ennusteluitaan tai arveluitaan. Taloustoimittajat julkaisivat näiden analyytikoiden tuotoksia täyttäen niillä nopeasti ja helposti käytettävissä olevan tilan lehdissään.

Ennen vanhaan pörssien listausten ohella julkaistiin mahdollisesti lyhyitä katsauksia, jotka sisälsivät lähinnä pörssi-ihmisten työpäivän jälkeen baarissa esittämiä arvailuita tai juoruja. Sitten pörssi-ihmiset keksivät koota juttunsa ja juorunsa katsauksiksi, joita myytiin taloustoimittajille. Nämä taas julkaisivat katsauksia, koska niistä kerran oli maksettu. Näin syntyi käsite ”markkinoiden odotukset”.

Yritykset julkaisivat omia tietojaan, joiden pohjalta analyytikot laativat omia arvailuitaan. Toiset analyytikot kokosivat toisten analyytikkojen arvailuita ja myivät ne taloustoimittajille. Nämä taas pääsivät entistä helpommalla tekemällä juttuja ”markkinoiden odotuksista” suhteessa pörssin tapahtumiin tai yritysten itse julkaisemiin tietoihin. Viranomaistietoihin tai tilastollisiin selvityksiin ei enää tarvinnut syventyä. Riitti, kun laati pikaisesti jutun tilastonumeroiden ja ”markkinoiden odotusten” suhteista.

Talouselämän arkitodellisuudesta ei enää tarvinnut vaivautua kyselemään eikä tekemään juttuja. Taloutta koskevan tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien roolit olivat oikeastaan vaihtuneet.

Kun sitten reaalimaailmassa tapahtuu jotakin mittavaa, niin silloin ollaan yllättyneitä. Sisäänsavuava yritysten, analyytikojen ja taloustoimittajien keskinäinen vaihdanta ei ole osannut mitään arvata tai odottaa.

Joutavia höpinöitä tuloveroista

Tuloverojen alentamista vaaditaan yhtenään. Ainakin isotuloisten verotuksen keventämistä alituiseen vaativat ihmiset käyttävät perusteluita, jotka on luokiteltava höpinäksi, vieläpä mahdollisimman joutavaksi höpinäksi.

Heidän suosikkivärssynsä sisältää väitteen, että tuloverojen raskaus vähentää työntekoa.

Suomalaisten työntekijäin ajatuksissa enemmän työn tekeminen jää todella vähiin. Mutta verotuksesta se ei johdu, vaan nykyistenkin töiden paljoudesta, paineista ja stressistä.

Tuloverojen keventäminen ei vaikuttaisi työntekoa lisäävästi, mutta vähentävästi se voisi vaikuttaa....

"Työväenliikkeen" herrahissiä

Englannin työväenpuolueen äskeinen johtaja on saanut osapäivätyötä JPMorgan pankista. Osa-aikaiselle maksetaan 5 miljoonaa dollaria vuodessa.
Osa-aikaisuus tekee mahdolliseksi varmaan politiikkaan osallistumisen jatkossakin.

Saksassa äskeinen kansleri Schröder on palannut vaalikampanjointiin sosdem-puolueen merkeissä. Tai tässä tapauksessa on hiukan epävarmaa, mikä merkintä Schröderin nimen jälkeen olisi laitettava.
Olisiko se Gazprom vai SPD????

Mahtaakohan Lipponen vielä.....