Missähän valtion virastossa on kaikkein korkein onnistumisprosentti Vapaakenttä -peleissä?
Voisikohan koulujen matematiikan opetuksessa käyttää valtion virastojen Vapaakenttä -tilastoja havaintomateriaalina suurilla luvuilla operoimisesta?
Olisiko valtion virastojen Vapaakenttä-pelien tulostilastoista apua valtionhallinnon tehostamistoimissa?

Kolumni Keskisuomalaisessa (WWW.ksml.fi)
Kuuluisikohan tuotteiden alkuperäkin arkihuoliin?
28.7.2009 00:01
Olli J. Ojanen

Suomalaisilta udeltiin hiljan sitä, miten kiinnostuneita he ovat ostamansa tavaran alkuperästä. Suunnilleen puolet vastaajista mainitsi, etteivät olleet kaupassa tai ravintolassa alkuperistä kiinnostuneita. Kolmannes kertoi, ettei välitä tippaakaan.

Joka kymmenes vastaajista kertoi kyselevänsä ahkerasti tuotteiden alkuperää.

MIELIPIDEMITTAUKSIIN vastaillaan yleisesti aikalailla kaunistellen. Tuotteiden alkuperän selvittämisestäkin voi varmasti sanoa, että oikeasti suurempi osa ihmisistä jättää asiat selvittämättä, ja vieläkin harvemmat jaksavat kiinnostua ja kysellä. Todisteena on sekin, että kauppojen myyjiltä kysyttäessä kuluttaja-ostajat olivat vähemmän kiinnostuneita kuin kuluttaja-ostajat omien vastaustensa mukaan. Toisaalta ne harvat tarkimmat olivat tyytymättömiä henkilökunnan vastauskykyihin.

Ruuan tai minkä tahansa tuotteen alkuperällä on niin paljon merkitystä, että tuommoiset lukemat tuntuvat surkeilta. Tuotteiden alkuperän tietoisilla valinnoilla voidaan kohentaa ympäristöä yleensä sekä omalle hyvinvoinnille tärkeää osaa taloudesta. Vahinkoja tehdään omalle tulevalle hyvinvoinnille ja ympäristön hyvinvoinnille, jos tuijotetaan pelkkään hintaan. Nyt "säästetty" kymmensenttinen tuottaa tulevaisuudessa tavalla ja toisellakin runsaasti lisäkustannuksia.

TODELLISUUDESSA ruoka Suomessa on halpaa entiseen verrattuna. Suuri osa kansalaisista muistaa ajan, jolloin omakotitaloon erottamattomasti kuului perunamaa. Kaupunkilaisista melkoisella osalla oli viljelypalstoja.

Kirkonkylien ja taajamien alueilla monenmonen asumuksen pihapiirissä oli pieni navetta. Kesäsika oli hoidokkina hyvin yleinen. Ammattiin tai asemaan katsomatta omaa elintarviketuotantoa jaksettiin harjoittaa, koska ruuan hinta oli reaalisesti korkea.

OIKEASTAAN vasta 1970-luvulla ruokaostosten alkuperä alkoi olla kauempana. Ja 80-luvulta lähtien ruokatavarat ovat kulkeneet vieläkin pitempiä matkoja. Kiinnostumattomuus kysellä alkuperiä voi osittain olla perua entisestä ja totutusta käsityksestä, että jostain läheltä tai suhteellisen läheltä se kumminkin tulee.

Muiden kulutus- ja käyttötavaroiden kohdalla alkuperää varmaan ajatellaan yhtä virheellisesti. Joskus on totuttu siihen, että senjasen merkkinen vempain on siitäjasiitä maasta. Ja laadusta voitiin ajatella kuin edesmennyt Saakosken mies. Hän suosi almanakassa mainostettuja tavaroita, "koska allakka on totta". Nykyään tutun merkkinen tavara voi olla peräisin vaikkapa kolmesta eri maanosastakin. Ihmisille tyrkytetään käsitystä tavaramerkkien tärkeydestä. Ja sitten merkin perään katsovat usein huomaavat ostaneensakin oudolla suunnalla tehtyä massatavaraa.

Sille on vain annettu muualta tuttu nimi.

PIITTAAMATTOMUUS tuotteiden alkuperästä on lähisukua piittaamattomuudelle laadusta. Kamalinta piittaamattomuudessa on se, että samaan aikaan samaiset ihmiset taitavat olla piittaamattomia koko yhteiskunnasta. Sen näkee hyvin laimeassa osallistumisessa vaaleihin.