Suomen levinnein urbaanilegenda

Aivan varmasti levinnein ja laajimmin vaikuttava urbaanilegenda Suomessa on juttu maatalouden jättimäisistä tukiaisista.
Toki tukia on maksettu, ja paljon.
Mutta suuri osa rahasta on mennyt aivan muualle kuin maataloustuottajille tai maaseudun asukkaille yleensäkään.
Aivan vain pari esimerkkiä:
- kansakoulujen opettajat saivat ostotodistuksia ja niitä vastaan lannoitteita valtion tuella, samoin monet metsätalouden ammattilaiset.
- kuuluisa ja kehuttu Tapiolan puutarhakaupunki rakennettiin varoilla, jotka luettiin maataloustukien ryhmään.

Katoavaa kansanvaltaa

”Kuntarakenteen uudistamisella” elikkä suurkuntien muodostamisella hävitetään ratkaisevan tärkeä osa suomalaisesta kansanvallasta. Paikallinen itsehallinto on ollut meillä hyvinvointiyhteiskunnan kehittymisen sosiaalinen ja poliittinen perusta. Paikallisen itsehallinnon murentamisella ja hävittämisellä luodaan edellytyksiä myös valtiollisen demokratian kaventamiselle tai käytännössä demokratian muuttamiselle julkisuusviihteeksi.

Paikallinen itsehallinto antoi mahdollisuudet vaikuttaa suoraan oman elinympäristön asioihin. Kansalaiset tunsivat edustajansa, ja luottamustoimiin valitut tunsivat asuinalueensa.

Suurkunnissa, tai suomalaisittain kehitetyissä epämuodostumissa, eli maaseutumaisissa kaupungeissa yhteydet puuttuvat kansalaisten ja luottamushenkilöiden väliltä sekä luottamushenkilöiden ja ihmisten elinympäristön väliltä. Kunnallisvaaleissakin kansalaisille on tarjolla enää ”teeveestä tuttuja” ehdokkaita.

Kunnallishallintoa on muutettu johtajavaltaiseksi. Vaaleissa valitut valtuustot voivat päättää enää ylimalkaisista, mitäänsanomattomista ja käytännössä merkityksettömistä strategiapapereista ja hallinnon kulloistenkin muoti-iskusanojen höystämällä kapulakielellä kirjoitetuista tavoiteohjelmista. Asukkaiden elämään vaikuttavat ratkaisut tehdään erilaisissa johtokunnissa ja -ryhmissä, ehkä joskus jotain lautakuntaa kuullen.

Päätöksiä tekeviin pieniin ryhmiin valitut ihmiset eivät voi tuntea todellisuutta omalla hallinnonalallaan. Lautakunnat hyväksyvät puoliautomaattisesti esittelevän virkailijan tekemät ratkaisut.

Jos kuntajakoa pitää muuttaa, niin Suomessa olisi melkoinen tarve pilkkoa suuria kaupunkeja pienemmiksi. Sen ei tarvitsisi merkitä lisää byrokratiaa, kunhan valtion ja paikallishallinnon taloudelliset valtuudet ja erityisesti vastuut hoidetaan kuntoon.

Nykyisen kunnallishallinnon ja -talouden kriisitilanteen syynä on yksinomaan se, että valtion keskushallinto ei ole vastuussa tekemistään päätöksistä. Valtio päättää asioista, mutta jättää kustannukset kuntien hoidettaviksi. Filosofi-professori Reijo Wilenius on hyvin onnistuneesti kutsunut valtiota vastuun kaatopaikaksi.

Suomi sailastuu,
kaiken lisäksi yhteiskunnallista keskustelua sorsastellaan !!