Piristysruiske kuluttaja-asiamiehelle Kuluttaja-asiamies kaipaisi ilmeisen kipeästi piristysruisketta D-vitamiinin muodossa, ja D-vitamiiniin liittyvissä asioissa. Valtavan suuri joukko kuluttajia on saatu uskomaan d-vitamiinituotteiden tarpeellisuuteen, ja kauppa on käynyt. Kuluttajia on harhautettu perusteellisesti. Kuluttaja-asiamiehen tehtäviin kuuluu mm. ryhmäkanteiden ajaminen. Nyt olisi aineksia riittävästi koossa kanteen nostamiseen olemattomia vitamiineja myyneitä firmoja vastaan. Kelvottomia tuotteita tarjonneiden firmojen on maksettava sellainen summa, että petetyt kuluttajat saavat rahansa takaisin.

ELY- vai keskityskeskus ?? Keski-Suomen ELY-keskus ei myöntänyt investointitukea hotellihankkeelle, koska uusi yritys ei liittynyt eikä kuulunut mihinkään jo olemassa olevaan matkailukeskukseen. Tapaus on tulkittavissa niin, että ELY-keskus hyväksyy ainoastaan jo toimivien laitosten tukemisen. ELY-keskus on ilmeisesti muuttanut toimialansa keskityskeskukseksi, mikä vastaisi oikein hyvin valtakunnan hallituksen harrastamaa linjaa. Hallitushan koettaa keskittää kehittämisen ja rakentamisen 4-5:een "innovaatiokeskukseen". Investointitukien myöntäminen ainoastaan jo olemassa oleville laitoksille tai niihin liittyviin hankkeisiin nostattaa epäilyksiä tukien tarpeellisuudesta. Jos ne nykyiset keskukset ovat todella toimivia, niin miksi niitä tarvitsisi tukea? Onko ajatuksena jakaa tukea vain vanhoille tutuille? Tietenkään ELY-keskus ei tyydy käytämään vain yhtä perustelua tuen kieltämispäätökselleen. Perusteluina esitettiin myös se, että yrittäjä kuusikymppisenä on liian vanha, ja hänen parikymppinen tyttärensä on liian kokematon. Tietenkin voidaan ajatella, ettei yrittäjällä ja tyttärellään olisi oikeita sukulais- ja puoluesuhteita. Sitä ei kuitenkaan voitane julkisuuteen esittää. Keskittämiseen pyritään rakennusalalla muutenkin. Kuusikymppinen ei saa rakennuslupaa haja-asutusalueelle, koska pelättävissä on talon siirtyminen joskus myöhemmin lapsiperheelle. Keskittäminen on maan hallituksen tahto. Nykyiset ELY-keskukset tuskin ehtivät toimialueillaan paljoa keskittää, ennenkuin niiden toiminnat keskitetään niihin "innovaatiokeskuksiin". Joku kuvittelee näkevänsä kasvua kaiken keskittämisen tuloksena. Oikeampaa olisi puhua valtakunnan kasaan romahtamisesta.

Liitossopimuksien toteutuminen ei hallintoa kiinnosta

Valtuustojen hyväksymistä liitossopimuksista ei jatkossa tarvitsekaan välittää Kunnallisvaltuustoissa tehtyjä päätöksiä ja valtuustojen hyväksymiä sopimuksia on totuttu pitämään vankkoina tosiasioina. Valtuustojen tekemillä päätöksillä on edelleenkin lain voima, ja niiden hyväksymät sopimukset saattavat olla päteviä, mutta ilmeisesti enää valikoivasti. Kuntien liittymissopimuksissa kirjatut velvoitteet eivät ainakaan velvoita mihinkään. Niin tylysti ovat asiat sekä Hallinto-oikeuden että eduskunnan oikeusasiamiehen tulkintojen mukaan. Esimerkkitapauksena sopimuksen mitätöinnistä on seuraavassa Jyväskylän ja Korpilahden valtuustojen hyväksymän kuntaliitossopimuksen kohtalo. Liitos tapahtui vuoden 2009 alussa. Sopimuksessa kirjattiin tulevia ratkaisuita ja järjestelyjä kuuden tekstisivun mittaisesti. Korpilahdella piti sopimuksen mukaan tarjota röntgenpalvelut ja Jyväskylään perustettava maaseututoimisto piti sijoittaa Korpilahdelle. Kumpaakaan näistä sopimuskohdista ei noudatettu. Lisäväriä kuvioon antoi se, että sopimuskohtia mitätöiviä päätöksiä valmistelemassa ja esittelemässä oli virkamies, jonka tehtävksi sopimuksessa oli kirjattu sopimuksen toteutumisen valvonta ja seuranta. Kaiken lisäksi virkamiehelle piti suurella vaivalla löytää tilaa kaupungilta, koska kaupungintalo oli remontissa. Korpilahden virastotalossa tilaa olisi ollut vapaana runsaasti sekä johtajalle että maaseututoimistolle. Liitossopimuksen rikkomiset aiheuttivat sen, että Korpilahden Vasemmistoliitto teki keväällä 2011 asioista valituksen Jyväskylän kaupungille. Valituksilla ei ollut vaikutusta, vaan kaupunginhallitus vastaili syksyllä 2011 vedoten milloin mihinkin. Kaupunginhallitus ei välittänyt siitä, että liitossopimus oli valtuuston hyväksymä eikä mikään kunnallishallituksen kannanotto. Korpilahden Vasemmistoliitto teki sitten valituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, jotta sopimuksen toteuttamatta jääneet asiat korjattaisiin. Hallinto-oikeus päätti olla tutkimatta valitusta. Perusteluna oli se, ettei oikaisuvaatimusta tai valitusta voi tehdä valmistelua tai täytäntöönpanoa koskevista päätöksistä. Toisin sanoen: kun Jyväskylässä asioita oli käsitelty alemmalla tasolla kuin valtuustossa, niin valtuuston aikanaan hyväksymästä sopimuksesta ei tarvinnut oikeastaan välittää. Kun valittajat ottivat yhteyttä valtionvarainministeriöön, niin sieltä muistutettiin, että muutoksia voidaan hakea valtuuston päätöksistä. Sisäasianministeriön mielestä kuntien tekemien sopimusten seuranta ei ole heidän asiansa. Eduskunnan oikeusasiamiehelle keväällä 2012 tehty valitus johti noin kuukauden kuluttua vastaukseen, että ”kantelu ei johtanut apualisoikeusasiamiehen toimenpiteisiin”. Vastauksen perusteluissa toistettiin Jyväskylän kaupnginhallituksen valituksiin antamia vastauksia ja pidettiin niitä riittävinä. Virkamiehen toiminta omaa toimenkuvaansa vastaan ei vastauksen mukaan täyttänyt jääviyden merkkejä. Sitäpaitsi valittajalle vastattiin, että kunnat voivat itsehallintonsa puitteissa päättää itse asioistaan. Näin on tehty tiettäväksi, että kunnallisvaltuustojen hyväksymien sopimusten toteutumista ei voida varmistaa, eikä mikään viranomainen seuraa sopimusten toteutumista. Valtion keskushallinto valvoo erillisten, pientenkin valtionosuuksien käyttöä kunnissa. Kuntaliitosten ns. porkkanarahojen, miljoonien, käyttö ei näytä kiinnostavan ketään. Jyväskylän tapaus osoittaa myös, että valtuuston hyväksymällä sopimuksella ei ole merkitystä, vaan hallintokoneisto voi omilla päätöksillään säätää asioita toisin. Muodollisestihan valtuusto ei ole tehnyt päätöstä sopimuksen rikkomisesta. Sopimuksen sisältöä voidaan muuttaa käsittelemällä asia muualla, jossain organisaation tai konsernin kätköissä.

Ensin ulkoistettiin, nyt otetaan takaisin Noin neljäsosa maamme kunnista tai kaupungeista on palauttanut takaisin omaan toimintaansa sellaisia toimintoja, joita aiemmin oli ulkoistettu. Kuntaliiton antamassa ylimalkaisessa tiedotteessa mainittiin, että ulkoistettujen toimien korkeat kustannukset tai niiden puutteellinen taso olisi ollut aiheena uuteen järjestelyyn. Toimintojen palauttaminen takaisin kunnallishallinnon omaksi työksi saattaa johtua muustakin syystä. Tässä on palautettava mieliin takavuosien kunnallishallinnon vaiheita. "Hallitun rakennemuutoksen " Suomessa lähti liikkeelle innokas yhtiöittäminen tai liikelaitostaminen eri kaupungeissa ja erilaisissa kuntayhtymissä. Jossakin alettiin muodostaa jo konserneja erilaisista kaupungin omistamista yhtiöistä. Yhtiöittämistä kannatettiin innokkaimmin valtuustojen suurimmissa ryhmissä. Jossakin muodostettiin jätehuollosta erillinen osakeyhtiö, jossakin muodostettiin keskussairaalasta kolmekin erillistä osakeyhtiötä, jossakin yhtiöitettiin muuta ja liikelaitostettiin jotain muuta. Yhteistä näille järjestelyille oli se, että kyseisellä hallinnonalalla johtavassa asemassa olleet virkailijat siirtyivät suoraan osakeyhtiöiden tai liikelaitosten johtajiksi. Toimitusjohtajien jakautumaa kokoomuslaisten ja sdp:läisten kesken ei ole selvitetty, mutta näistä kahdesta ryhmästä melkein kaikki johtajat valikoituivat. Johtajien kannalta mieluisaa oli se, että palkka ei enää ollut sidottu mihinkään virkaehtosopimuksiin, vaan palkkoja voitiin korottaa vapaasti. Toinen merkittävä etu oli siinä, etteivät valtuuston nimeämät luottamushenkilöt enää olleet tilintarkastajina asioita seuraamassa. Tilintarkastus siirtyi ammattilaisille, jotka tarkastelivat asioita vain osakeyhtiölain kannalta. Valtuustojen ja luottamushenkilöiden ajatuksista tai tavoitteista ei tarvinnut välittää. Tuosta kehityskulusta on kulunut jo niin paljon aikaa, että silloin osastopäällikön tai hallintojohtajan tai muusta virasta toimitusjohtajaksi nousseet tärkeät puoluekaaderit ovat ehtineet eläkkeelle , tai lähtemässä eläkkeelle. He ovat palkintonsa saaneet. Nyt voikin sitten palauttaa asioiden hoito kaupungin tai kunnan omaksi toiminnaksi.

Yhtä mieltä tärkeimmistä

Yhtä mieltä tärkeimmistä Valtakunnan hallitusryhmissä liikkuu useammanlaisia näkemyksiä ja ajatuksia sote-palveluiden hallinnosta ja sisällöistä. Kansalaisten kannalta nämä sote-palvelut ovat tavattoman tärkeitä. Siksi on lohdullista ja tyynnyttävää, että hallitusryhmät ovat sentään yksimielisiä tärkeimmästä kysymyksestä: Sote-palveluiden rahoittaminen on hallitusryhmien yksimielisellä päätöksellä hoidettava kunnallisveron kautta! Muutoinhan olisi sellainen uhka olemassa, että suurituloiset palkansaajat ja pääomatulojen saajat joutuisivat maksamaan suuremman osan sote-kustannuksista. Pienempi, mutta monia ärsyttävä asia on työmatkojen kilometrikorvauksen suuruus ja kohtelu. Siitäkin näyttää olevan erilaisia näkemyksiä hallitusryhmien piireissä. Tässäkin sentään tärkeässä asiassa ollaan yhtä mieltä: Hallitus on valmis muuttelemaan kilometrikorvauksien kohtelua. Mutta autoetuun ja sen suuruuteen ei kuitenkaan puututa, sellainen olisi kajoamista eliitin etuihin!

Kahta ei hallitus vaihtaisi pois

Kahta ei hallitus halua vaihtaa terveydenhoidon järjestelyissä: kustannusten kattamista kuntaverolla, sekä ministeriön ja keskushallinnon valtaa yli eduskunnan.

Terveyden- ja sairaanhoidon sekä kaikkien muiden sosiaalipuolen kustannusten tiedetään nousevan lähivuosina rajusti ja jatkavan nousuaan. Hallitusryhmien mielestä on tärkeää, että nämä kustannukset katetaan kuntaveroilla. Siksi "kuntauudistus" hallitusryhmien mielen mukaisesti on tekeillä.

Sairausvakuutusta hoitaa jo nykyään Kansaneläkelaitos. KELA:n puitteissa olisi järjestettävissä sujuvasti myös koko terveydenhoidon rahoitusjärjestelmä valtakunnallisena eikä kunnallistaloutta rasittavana. KELA:n pahin vika hallitusryhmien silmissä on sen kuuluminen Eduskunnan valvontaan.

Nykyinen ministeriön ja keskusvirastojen hallitsema järjestelmä sopii paljoa paremmin hallitusryhmien maailmankatsomuksiin kuin Eduskunnan valvonnassa oleva vaihtoehto.

Syvä myötähäpeä

Empaattiset ihmiset kokevat varmaankin syvää myötähäpeää niiden ihmisten puolesta, jotka esimerkiksi isänmaallisuutensa tai kristillisten arvojensa vuoksi ovat joskus liittyneet Kokoomukseen.

Kataisen kiireellä on perustelunsa!

Kataisella ja hallituksella on hätä saada jättiläiskunnat nopeasti perustetuksi. Erilaiset hoitokustannukset nousevat valtaisasti. Ne pitää maksattaa suurituloisten kannalta miellyttävämmän kunnallisverotuksen kautta.

Mennyt moniarvoisuus ja nykyinen yksiarvoisuus

1900-luvun Suomi on ollut moniarvoisempi kuin tämä 2000-luvun Suomi. Aikaisemmin täällä oli monia eri kulttuureja, joilla oli omat arvonsa ja omat arvionsa toisista kulttuureista. Nyt on kaikki pakkaantunut yhdeksi valtakulttuuriksi, josta pieniäkin poikkeamia koetetaan hioa pois.

Nykyinen valtakulttuuri ei salli poikkeamia, vaan niistä loukkaannutaan ja niiden vuoksi koetaan eriasteisia kielteisiä tuntemuksia. Loukkaantumisen ja kielteisten tuntemusten aiheuttaminen on valtakulttuurissa tuomittavaa ja kiellettävää.

Täysin toisin oli moniarvoisessa 1900-luvun Suomessa. Vasemmistolaisten kielenkäyttö porvareista tai oikeistolaisista ja oikeistolaisten kielenkäyttö liberaaleista ja vasemmistolaisista oli vähintäänkin verevää, jopa vertahyytävää. Kaikki osapuolet tiesivät toisten osapuolien kielenkäytöstä, olivat siihen tottuneita. Kukaan ei nähnyt tilanteessa mitään omituista saati tuomittavaa. Eri kulttuurit elivät omaa elämäänsä, käyttivät omaa kieltään itsestään ja toisista.

Muutos moniarvoisuudesta yksiarvoisuuteen alkoi jo 1990-luvulla. Muutos ei ollut kovinkaan omaperäinen, vaan siihen tuli vahvoja vaikutteita länsimaista, mutta varsinkin Saksasta. Neuvostoliiton romahdettua sen aiemmat puolestapuhujat ja -toimijat vaativat äänekkäästi, ettei heitä pitänyt ”syyllistää”. Kestämättömiä talousohjelmia kannattaneet ja niiden puolesta äänestäneet, ja talouskriisin vuoksi työttömiksi joutuneet vaativat hekin, ettei heitä ”saanut syyllistää”.

Tuosta syyllistämisen kiellosta tai tuomiosta on sittemmin kehittynyt kaiken kattava herkkänahkaisuus. Siitä puolestaan on kehittynyt yksiarvoinen yhteiskunta, jossa valtakulttuuri ei sallisi erilaisia, itsellisiä esiintymisiä tai edes erilaista kielenkäyttöä.

Marssijärjestys käräjille joutumisessa

Tulevien suurkuntien johtohenkilöille olisi hyvä etukäteen suunnitella käräjille joutumisen järjestelmä. Kaupunginjohtajat, apulaisjohtajat, toimitusjohtajat sekä hallituksen, valtuuston tai lautakuntien puheenjohtajat ovat todennäköisiä syytettyjä. Käräjäkäytännön kannalta olisi tärkeää, että syytetyksi päätymisessä arvo- ja tärkeysjärjestys selvitettäisiin etukäteen.

Suurkunnissa tulee väistämättä tapahtumaan lukuisien lakien rikkomista. Kansalaiset eivät saa laissa luvattuja palveluita. Tähän saakka ollaan totuttu siihen, että valituksien avulla on hallinnollista tietä voitu jotain rikkomuksia oikaista. Lisäksi on kansalaisilla ollut pieni mahdollisuus vaikuttaa poliittista tietä.

Suurkuntien muodostuminen lopettaa poliittisen vaikuttamisen mahdollisuudet ja tukkii hallinnolliset muutosväylät läpäisemättömäksi ruuhkaksi. Kansalaisille jää enää mahdollisuus nostaa oikeusjuttu kuntaansa vastaan. Mutta kuka olisi vastaamassa? Tämä ongelma vaatii suunnittelua.

Meillä on joitakin ennakkotapauksia, mutta liian vähän. Joskus on kunnanvaltuusto kokonaisuudessaan tuomittu sakkoihin. Tapaus koski pitkään jatkunutta taloushallinnon laiminlyöntiä. Kansalaisten jääminen ilman laissa taattua palvelua on kuitenkin erilainen ongelma. Se voi johtua viranhaltijan toiminnasta, mutta myös luottamuselimen toiminnasta.

Tulevien suurkuntien toimintaa suunniteltaessa olisi hyvä jo etukäteen tehdä selväksi käräjille menon marssijärjestys.

Tasaveroa vastustamalla tasaveroa edistämään

Ennen eduskuntavaaleja moneltakin suunnalta vastustettiin tasaveroa. Aivan äkkiä ei vaalitunnuksia mieluusti kumota. Kuitenkin suomalaisen politiikan keskeiset kaaderit pitäisivät tasaveroa omalta kannaltaan mukavana asiana.
Siksi tasaveron edistämiseksi on keksittävä jotain!
Kuntarakenteen muutos tarjoaa oivallisen työkalun verotuksenkin painopisteen muuttamiselle. Oikein hyvin tiedetään, että terveys- ja sosiaalimenoissa on valtaisaa kasvupainetta. Nämä menot katetaan suurimmalta osiltaan kunnallisverotuksessa, siis tasaverotuksella. Terveys- ja sosiaalikulujen kattamista valtion tuloveron tai valtion muiden tulojen kautta ei suostuta harkitsemaankaan. Sensijaan luvataan kuntarakenteen muutoksen olevan koko julkisen talouden kohennuksen kivijalka.
Kaiken kaikkiaan tasaverotuksen merkitys vahvistuu. Silti ei tarvitse vaalilupausten vastaisesti soveltaa tasaveroa valtion tuloverotukseen.
Pulma on hyvin suurelta osin ratkaistu!

Huipulle ja kärkeen!

Pyrkimys oman alansa huipulle tai kansainväliseen kärkeen on omaksuttu tavoitteeksi monissa laitoksissa, organisaatioissa ja yrityksissä. Käytännön tasolla yleisimmin omaksuttu menetelmä tavoitteisiin pääsemiseksi on ollut johtajien palkkojen korottaminen.

Kansalaiset kauas hallintoa häiritsemästä!

Jos jollakin tavalla halutaan tiivistää oikeistoradikaali Virkkusen ja kumppanien "kuntauudistuksen" sisältöä ja tarkoitusperiä, niin operaatio kiteytyy tähän: Kansalaiset kauas hallintoa häiritsemästä!

Mistä löytyvät tulevat Supersuorittajat?

Hallituksen suunnittelema kunta"uudistus", eli kuntien määrän raju vähentäminen aiheuttaa valtavia vaatimuksia tuleville luottamushenkilöille.
Ajatelkaahan tilannetta, jossa kuntien määrä olisi jotain 70 - 100 kappaletta. Perusturva- tai sosiaalilautakuntia olisi tietenkin saman verran. Niiden yhteinen jäsenmäärä olisi jotain 1500 - 2000 ihmistä.
Mistä löydetään pari tuhatta sellaista kansalaista, jotka tuntevat ja tietävät valtakunnan asukkaiden olosuhteet ja elämäntilanteet niin hyvin, että he pystyisivät tekemään vastuullisia päätöksiä.
Entä kulttuurin alueet? Jostain olisi löydyttävä pari tuhatta Supertietäjää ja -osaajaa, jotta valtakunnan kulttuuritoiminnot hoituisivat.
No, käytännössä puolueiden piirisihteerit ja -toimistot tulevat nimeämään tarvittavat ihmiset eri luottamustoimiin.

Eivätkö ne luotakaan !!?

Kreikkalaiset ja muutkin etelä-eurooppalaiset eivät ehkä seuraa uutisia, tai ymmärrä lukemaansa. Siellä mekkaloidaan talousasioista, vaikka Katainen ja Urpilainen ovat sopineet Euroopan vakaudesta.

Heinäluoman presidenttiehdokkuus

Eero Heinäluoma sopii presidenttiehdokkaaksi oikein linjakkaasti. Varallisuusveron poistaja voisi presidenttinä vapautua myös tuloverosta.

Huonoimmallekin mahdollisuus!

Kuntien yhteistoiminnoissa voidaan valita ja käyttää parhaiksi havaittuja ratkaisuja asioiden hoitamiseen. Kokoomuksen suosima isäntäkuntamalli tarjoaa lisäksi mahdollisuuden valita huonoin ratkaisu ja ottaa se yleiseen käyttöön.

Unohdetaan juustohöylä, käytetään niittosilppuria!

Rahoitusvaikeuksia kroonisesti sairastava julkinen talous tarvitsee parannusta. Jo vuosikymmenien ajan kuntien tai valtion talousvaikeuksia on hoideltu käyttämällä juustohöylää. Tuo väline ei ole auttanut kunnolla ennenkään. Nyt se ei auta yhtään.

Niittosilppuri tai edes niittokone olisivat työkoneina päteviä.

Tehokkaammilla työkoneilla päästäisiin eroon päivä päivältä kalliimmin käyvästä hallinnoinnista, pöhöttyneistä hallintovirastoista, keskusvirastojen ja ministeriöiden rutiininomaisesta perustuslain vastaisesta puuhastelusta ja arkipäiväisiä toimintoja rasittavista erillisistä laskuttajavirastoista.

Pelkkää puppua, ettei pankkeja muka säädellä!

Yleisesti valitellaan, ettei pankkien ja finanssilaitosten toimintaa säädellä, että rahalaitokset voivat häärätä mielinmäärin ja sanella hallitusten ja parlamenttien toimintaa. Pelkkää puppua!

-Pankit eivät toimi eivätkä joudu toimimaan pelkästään yritystoimintaa ja yhtiöitä säätelevän lainsäädännön puitteissa. Lakien säätäjät ovat katsoneet tarpeelliseksi säätää lukuisia lakeja aivan erikseen pankkeja ja rahalaitoksia varten.
-Lainsäätäjät ovat katsoneet tarpeelliseksi antaa pankkitalletuksille takuita ja aivan riippumatta siitä, onko pankki tavallinen talletuspankki vai kuuluuko se osana johonkin vastuiltaan ristiriitaiseenkin finanssiyhtymään.
-Lainsäätäjät ovat pitäneet tarpeellisena turvata pankit muuta yritystoimintaa paremmin yleisön tai viranomaistenkaan uteluilta ja kyselyiltä.
-Pankeille ja rahalaitoksille on haluttu luoda aivan erityisiä valvontaelimiä, ja keskuspankki huolehtii vielä erikseen rahalaitosten toimintakyvystä.
-Pankkien ja rahalaitosten arvostusta korostaakseen ovat poliittiset päättäjät halunneet antaa myös finanssialan ja pankkien valvonnalle arvokkaat puitteet. Rahalaitosten ja finanssimarkkinoiden toimintaa valvovat viranomaiset ovat virkahierarkiassa hyvin korkealla, ja heille maksetaan varsin hyviä palkkoja.
-Vaaleissa valitut päättäjät ovat halunneet, että yhteisiä varoja käytetään aina tarvittaessa pankkien pelastamiseen niiden hukatessa rahansa, luottonsa ja maksukykynsä, jotta ne voisivat jatkaa omien hallitustensa ja johtajiensa voimin.
-Vaaleissa valitus päättäjät ovat halunneet, että pankkien ja niiden johdon toimintakyvyn turvaamiseksi ei tyydytä pelkästään kansallisiin ratkaisuihin, vaan rakennetaan laajaa, kansainvälistä solidaarisuutta.
Niin, ettäkö pankit muka olisivat säätelyn ja kontrollin ulkopuolella!!

Maine, kunnia ja Mehiläinen

Hoito ja hoiva ovat vauhdikkaan kasvun alueita elinkeinoelämässä. Toisaalta hoito- ja hoiva-aloilla on muodostumassa vain muutaman suuren firman muodostaman joukkion pelikenttä. Palveluiden ketjuuntumista ja suurten firmojen mahtia tukee se taitamattomuus, jolla hankintasopimuksia tehdään ja urakoita annetaan. Hankintalain kirjain ja lain soveltamisen tulokset alkavat olla pahasti ristikkäin.
Mehiläinen on ollut kuuluisa yksityissairaala. Nyt se on käytännössä aputoiminimi veroparatiisikonsernille. Kaupunkien ja kuntayhtymien päättäjät eivät ehkä ole muutosta huomanneet, tai ainakaan ymmärtäneet. Mehiläisen kanssa tehdään sopimuksia ahkerasti. Mehiläinen on menestynyt hankintojen kilpailuttamisissa.
Tilanne voisi olla toisinkin. Hankintalain vaatima kilpailuttaminen ei väistämättä tarkoita alistumista muutaman suurfirman hallitsemaan tilanteeseen hoito- ja hoiva-aloilla.
Tarjouksia kysyttäessä ja pyydettäessä voitaisiin teknisten ja rahamääräisten ehtojen ohessa vaatia sitä, että tarjoajat ovat hyvämaineisia myös taustoiltaan ja noudattavat koko yritysrakenteessaan hyväksyttäviä eettisiä periaatteita.
Mehiläisen tärkeänä omistajana on veroparatiisiin rekisteröity KKR. Tuon sijoittajayhtiön maine on niin vakiintuneen huono, että pelkästään sen perusteella Mehiläisen tekemä tarjous voitaisiin jättää käsittelemättä. KKR:n lisäksi Mehiläisen omistajana on Triton, toinen veroparatiisifirma. Se ei ole yhtä synkeänkuuluisa kuin KKR, mutta hyvää mainetta ja hyväksyttäviä eettisiä periaatteita sekään tuskin pystyy näyttämään.