Miten ministereiksi on päädytty

Ministereiden ja kansanedustajien kyvyt ja taidot ovat vankkojen epäilysten aiheina. Henkilövaihdokset tulevat ensinnä mieleen, mutta helpotusta ei sitäkään kautta olisi nopeasti odotettavissa. Nykyiseen ministeri- ja kansanedustajahenkilöstöön ollaan päädytty pitkän kehityksen tietä. Jo 1980-luvulla oli havaittavissa, että politiikkaan mukaan lähteminen johtui harvemmin halusta muuttaa yhteiskuntaa. Tilalle oli nousemassa ammatinvalinnan näkökulma. Politiikka koettiin ja käsitettiin yhdeksi uravalinnaksi muiden ammatillisten suuntautumisten joukossa. Myöhemmin puoluejärjestöt alkoivat täyttyä väestä, jotka ajattelivat politiikkaa nimenomaisesti työnä ja ammattina. Kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan ei ollut enää niin tärkeää. Esiintymiskyvyt ja taktiikkataidot nousivat tärkeämmiksi. Tuorein tekijä nykyiseen tilanteeseen pääsyssä on poliitikkojen ammattikunnan keskinäinen yhteisymmärrys. Puolueet saavat toisilta puolueilta vapaat kädet valikoida omat ehdokkaansa eri tehtäviin, myös ministereiksi. Toisten puolueiden ”sisäisiin asioihin” ei puututa edes valtakunnan hallitusta muodostettaessa. Tässä tekijöitä, joiden vuoksi olemme nyt ministereistä ja kansanedustajista ihmeissämme.

Vaihtuvatko puoluejohtajat, vai jäävätkö syrjään? Nykyisessä hallituksessa ministereinä toimivat puolueidensa puheenjohtajat. Tästä saattaa jatkossa muodostua melkoisia vaikeuksia, ja muutostarpeita. Seuraavaa hallitusta tullaan muodostamaan nykyistä paljoa vaikeammassa taloustilanteessa. Todennäköisesti muissakin suhteissa yhteiskunnan tila on ikävämpi siihen aikaan. Jos ja kun nykyinen oppositio haluaa muutoksia, niin nykyisessä hallituksessa ministereinä toimineista ei montaakaan kannattaisi kelpuuttaa uuteen hallitukseen, oli sen kokoonpano muutoin mikä tahansa. Jos ministerin virkoja jaettaisiin nykyisille, niin kansalaisten epäluottamus uutta hallitusta kohtaan olisi taattu heti alkajaisiksi. Hallitusta muodostettaessa puoluejohtajat varmasti haluaisivat hoitaa neuvottelut. Mutta suostuisivatko muut vakavissaan neuvotteluihin, jos mukana olisi ministereinä perusteellisesti epäonnistuneita poliitikkoja. Olisikohan jo tässä vaiheessa hallituspuolueiden sisällä varauduttava johtajien vaihtoon? Kannattaisiko opposition jo tässä vaiheessa antaa ymmärtää, etteivät he halua uudenlaisissa hallituksen kokoonpanoissa hyväksyä mukaan perusteellisesti epäonnistuneita poliitikkoja. Nykyisten puoluejohtaja-ministereiden suostuminen sivuun jäämiseen ei taida olla odotettavissa...

Piristysruiske kuluttaja-asiamiehelle Kuluttaja-asiamies kaipaisi ilmeisen kipeästi piristysruisketta D-vitamiinin muodossa, ja D-vitamiiniin liittyvissä asioissa. Valtavan suuri joukko kuluttajia on saatu uskomaan d-vitamiinituotteiden tarpeellisuuteen, ja kauppa on käynyt. Kuluttajia on harhautettu perusteellisesti. Kuluttaja-asiamiehen tehtäviin kuuluu mm. ryhmäkanteiden ajaminen. Nyt olisi aineksia riittävästi koossa kanteen nostamiseen olemattomia vitamiineja myyneitä firmoja vastaan. Kelvottomia tuotteita tarjonneiden firmojen on maksettava sellainen summa, että petetyt kuluttajat saavat rahansa takaisin.

ELY- vai keskityskeskus ?? Keski-Suomen ELY-keskus ei myöntänyt investointitukea hotellihankkeelle, koska uusi yritys ei liittynyt eikä kuulunut mihinkään jo olemassa olevaan matkailukeskukseen. Tapaus on tulkittavissa niin, että ELY-keskus hyväksyy ainoastaan jo toimivien laitosten tukemisen. ELY-keskus on ilmeisesti muuttanut toimialansa keskityskeskukseksi, mikä vastaisi oikein hyvin valtakunnan hallituksen harrastamaa linjaa. Hallitushan koettaa keskittää kehittämisen ja rakentamisen 4-5:een "innovaatiokeskukseen". Investointitukien myöntäminen ainoastaan jo olemassa oleville laitoksille tai niihin liittyviin hankkeisiin nostattaa epäilyksiä tukien tarpeellisuudesta. Jos ne nykyiset keskukset ovat todella toimivia, niin miksi niitä tarvitsisi tukea? Onko ajatuksena jakaa tukea vain vanhoille tutuille? Tietenkään ELY-keskus ei tyydy käytämään vain yhtä perustelua tuen kieltämispäätökselleen. Perusteluina esitettiin myös se, että yrittäjä kuusikymppisenä on liian vanha, ja hänen parikymppinen tyttärensä on liian kokematon. Tietenkin voidaan ajatella, ettei yrittäjällä ja tyttärellään olisi oikeita sukulais- ja puoluesuhteita. Sitä ei kuitenkaan voitane julkisuuteen esittää. Keskittämiseen pyritään rakennusalalla muutenkin. Kuusikymppinen ei saa rakennuslupaa haja-asutusalueelle, koska pelättävissä on talon siirtyminen joskus myöhemmin lapsiperheelle. Keskittäminen on maan hallituksen tahto. Nykyiset ELY-keskukset tuskin ehtivät toimialueillaan paljoa keskittää, ennenkuin niiden toiminnat keskitetään niihin "innovaatiokeskuksiin". Joku kuvittelee näkevänsä kasvua kaiken keskittämisen tuloksena. Oikeampaa olisi puhua valtakunnan kasaan romahtamisesta.

Liitossopimuksien toteutuminen ei hallintoa kiinnosta

Valtuustojen hyväksymistä liitossopimuksista ei jatkossa tarvitsekaan välittää Kunnallisvaltuustoissa tehtyjä päätöksiä ja valtuustojen hyväksymiä sopimuksia on totuttu pitämään vankkoina tosiasioina. Valtuustojen tekemillä päätöksillä on edelleenkin lain voima, ja niiden hyväksymät sopimukset saattavat olla päteviä, mutta ilmeisesti enää valikoivasti. Kuntien liittymissopimuksissa kirjatut velvoitteet eivät ainakaan velvoita mihinkään. Niin tylysti ovat asiat sekä Hallinto-oikeuden että eduskunnan oikeusasiamiehen tulkintojen mukaan. Esimerkkitapauksena sopimuksen mitätöinnistä on seuraavassa Jyväskylän ja Korpilahden valtuustojen hyväksymän kuntaliitossopimuksen kohtalo. Liitos tapahtui vuoden 2009 alussa. Sopimuksessa kirjattiin tulevia ratkaisuita ja järjestelyjä kuuden tekstisivun mittaisesti. Korpilahdella piti sopimuksen mukaan tarjota röntgenpalvelut ja Jyväskylään perustettava maaseututoimisto piti sijoittaa Korpilahdelle. Kumpaakaan näistä sopimuskohdista ei noudatettu. Lisäväriä kuvioon antoi se, että sopimuskohtia mitätöiviä päätöksiä valmistelemassa ja esittelemässä oli virkamies, jonka tehtävksi sopimuksessa oli kirjattu sopimuksen toteutumisen valvonta ja seuranta. Kaiken lisäksi virkamiehelle piti suurella vaivalla löytää tilaa kaupungilta, koska kaupungintalo oli remontissa. Korpilahden virastotalossa tilaa olisi ollut vapaana runsaasti sekä johtajalle että maaseututoimistolle. Liitossopimuksen rikkomiset aiheuttivat sen, että Korpilahden Vasemmistoliitto teki keväällä 2011 asioista valituksen Jyväskylän kaupungille. Valituksilla ei ollut vaikutusta, vaan kaupunginhallitus vastaili syksyllä 2011 vedoten milloin mihinkin. Kaupunginhallitus ei välittänyt siitä, että liitossopimus oli valtuuston hyväksymä eikä mikään kunnallishallituksen kannanotto. Korpilahden Vasemmistoliitto teki sitten valituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, jotta sopimuksen toteuttamatta jääneet asiat korjattaisiin. Hallinto-oikeus päätti olla tutkimatta valitusta. Perusteluna oli se, ettei oikaisuvaatimusta tai valitusta voi tehdä valmistelua tai täytäntöönpanoa koskevista päätöksistä. Toisin sanoen: kun Jyväskylässä asioita oli käsitelty alemmalla tasolla kuin valtuustossa, niin valtuuston aikanaan hyväksymästä sopimuksesta ei tarvinnut oikeastaan välittää. Kun valittajat ottivat yhteyttä valtionvarainministeriöön, niin sieltä muistutettiin, että muutoksia voidaan hakea valtuuston päätöksistä. Sisäasianministeriön mielestä kuntien tekemien sopimusten seuranta ei ole heidän asiansa. Eduskunnan oikeusasiamiehelle keväällä 2012 tehty valitus johti noin kuukauden kuluttua vastaukseen, että ”kantelu ei johtanut apualisoikeusasiamiehen toimenpiteisiin”. Vastauksen perusteluissa toistettiin Jyväskylän kaupnginhallituksen valituksiin antamia vastauksia ja pidettiin niitä riittävinä. Virkamiehen toiminta omaa toimenkuvaansa vastaan ei vastauksen mukaan täyttänyt jääviyden merkkejä. Sitäpaitsi valittajalle vastattiin, että kunnat voivat itsehallintonsa puitteissa päättää itse asioistaan. Näin on tehty tiettäväksi, että kunnallisvaltuustojen hyväksymien sopimusten toteutumista ei voida varmistaa, eikä mikään viranomainen seuraa sopimusten toteutumista. Valtion keskushallinto valvoo erillisten, pientenkin valtionosuuksien käyttöä kunnissa. Kuntaliitosten ns. porkkanarahojen, miljoonien, käyttö ei näytä kiinnostavan ketään. Jyväskylän tapaus osoittaa myös, että valtuuston hyväksymällä sopimuksella ei ole merkitystä, vaan hallintokoneisto voi omilla päätöksillään säätää asioita toisin. Muodollisestihan valtuusto ei ole tehnyt päätöstä sopimuksen rikkomisesta. Sopimuksen sisältöä voidaan muuttaa käsittelemällä asia muualla, jossain organisaation tai konsernin kätköissä.

Ensin ulkoistettiin, nyt otetaan takaisin Noin neljäsosa maamme kunnista tai kaupungeista on palauttanut takaisin omaan toimintaansa sellaisia toimintoja, joita aiemmin oli ulkoistettu. Kuntaliiton antamassa ylimalkaisessa tiedotteessa mainittiin, että ulkoistettujen toimien korkeat kustannukset tai niiden puutteellinen taso olisi ollut aiheena uuteen järjestelyyn. Toimintojen palauttaminen takaisin kunnallishallinnon omaksi työksi saattaa johtua muustakin syystä. Tässä on palautettava mieliin takavuosien kunnallishallinnon vaiheita. "Hallitun rakennemuutoksen " Suomessa lähti liikkeelle innokas yhtiöittäminen tai liikelaitostaminen eri kaupungeissa ja erilaisissa kuntayhtymissä. Jossakin alettiin muodostaa jo konserneja erilaisista kaupungin omistamista yhtiöistä. Yhtiöittämistä kannatettiin innokkaimmin valtuustojen suurimmissa ryhmissä. Jossakin muodostettiin jätehuollosta erillinen osakeyhtiö, jossakin muodostettiin keskussairaalasta kolmekin erillistä osakeyhtiötä, jossakin yhtiöitettiin muuta ja liikelaitostettiin jotain muuta. Yhteistä näille järjestelyille oli se, että kyseisellä hallinnonalalla johtavassa asemassa olleet virkailijat siirtyivät suoraan osakeyhtiöiden tai liikelaitosten johtajiksi. Toimitusjohtajien jakautumaa kokoomuslaisten ja sdp:läisten kesken ei ole selvitetty, mutta näistä kahdesta ryhmästä melkein kaikki johtajat valikoituivat. Johtajien kannalta mieluisaa oli se, että palkka ei enää ollut sidottu mihinkään virkaehtosopimuksiin, vaan palkkoja voitiin korottaa vapaasti. Toinen merkittävä etu oli siinä, etteivät valtuuston nimeämät luottamushenkilöt enää olleet tilintarkastajina asioita seuraamassa. Tilintarkastus siirtyi ammattilaisille, jotka tarkastelivat asioita vain osakeyhtiölain kannalta. Valtuustojen ja luottamushenkilöiden ajatuksista tai tavoitteista ei tarvinnut välittää. Tuosta kehityskulusta on kulunut jo niin paljon aikaa, että silloin osastopäällikön tai hallintojohtajan tai muusta virasta toimitusjohtajaksi nousseet tärkeät puoluekaaderit ovat ehtineet eläkkeelle , tai lähtemässä eläkkeelle. He ovat palkintonsa saaneet. Nyt voikin sitten palauttaa asioiden hoito kaupungin tai kunnan omaksi toiminnaksi.

Yhtä mieltä tärkeimmistä

Yhtä mieltä tärkeimmistä Valtakunnan hallitusryhmissä liikkuu useammanlaisia näkemyksiä ja ajatuksia sote-palveluiden hallinnosta ja sisällöistä. Kansalaisten kannalta nämä sote-palvelut ovat tavattoman tärkeitä. Siksi on lohdullista ja tyynnyttävää, että hallitusryhmät ovat sentään yksimielisiä tärkeimmästä kysymyksestä: Sote-palveluiden rahoittaminen on hallitusryhmien yksimielisellä päätöksellä hoidettava kunnallisveron kautta! Muutoinhan olisi sellainen uhka olemassa, että suurituloiset palkansaajat ja pääomatulojen saajat joutuisivat maksamaan suuremman osan sote-kustannuksista. Pienempi, mutta monia ärsyttävä asia on työmatkojen kilometrikorvauksen suuruus ja kohtelu. Siitäkin näyttää olevan erilaisia näkemyksiä hallitusryhmien piireissä. Tässäkin sentään tärkeässä asiassa ollaan yhtä mieltä: Hallitus on valmis muuttelemaan kilometrikorvauksien kohtelua. Mutta autoetuun ja sen suuruuteen ei kuitenkaan puututa, sellainen olisi kajoamista eliitin etuihin!

Kahta ei hallitus vaihtaisi pois

Kahta ei hallitus halua vaihtaa terveydenhoidon järjestelyissä: kustannusten kattamista kuntaverolla, sekä ministeriön ja keskushallinnon valtaa yli eduskunnan.

Terveyden- ja sairaanhoidon sekä kaikkien muiden sosiaalipuolen kustannusten tiedetään nousevan lähivuosina rajusti ja jatkavan nousuaan. Hallitusryhmien mielestä on tärkeää, että nämä kustannukset katetaan kuntaveroilla. Siksi "kuntauudistus" hallitusryhmien mielen mukaisesti on tekeillä.

Sairausvakuutusta hoitaa jo nykyään Kansaneläkelaitos. KELA:n puitteissa olisi järjestettävissä sujuvasti myös koko terveydenhoidon rahoitusjärjestelmä valtakunnallisena eikä kunnallistaloutta rasittavana. KELA:n pahin vika hallitusryhmien silmissä on sen kuuluminen Eduskunnan valvontaan.

Nykyinen ministeriön ja keskusvirastojen hallitsema järjestelmä sopii paljoa paremmin hallitusryhmien maailmankatsomuksiin kuin Eduskunnan valvonnassa oleva vaihtoehto.

Syvä myötähäpeä

Empaattiset ihmiset kokevat varmaankin syvää myötähäpeää niiden ihmisten puolesta, jotka esimerkiksi isänmaallisuutensa tai kristillisten arvojensa vuoksi ovat joskus liittyneet Kokoomukseen.

Kataisen kiireellä on perustelunsa!

Kataisella ja hallituksella on hätä saada jättiläiskunnat nopeasti perustetuksi. Erilaiset hoitokustannukset nousevat valtaisasti. Ne pitää maksattaa suurituloisten kannalta miellyttävämmän kunnallisverotuksen kautta.

Mennyt moniarvoisuus ja nykyinen yksiarvoisuus

1900-luvun Suomi on ollut moniarvoisempi kuin tämä 2000-luvun Suomi. Aikaisemmin täällä oli monia eri kulttuureja, joilla oli omat arvonsa ja omat arvionsa toisista kulttuureista. Nyt on kaikki pakkaantunut yhdeksi valtakulttuuriksi, josta pieniäkin poikkeamia koetetaan hioa pois.

Nykyinen valtakulttuuri ei salli poikkeamia, vaan niistä loukkaannutaan ja niiden vuoksi koetaan eriasteisia kielteisiä tuntemuksia. Loukkaantumisen ja kielteisten tuntemusten aiheuttaminen on valtakulttuurissa tuomittavaa ja kiellettävää.

Täysin toisin oli moniarvoisessa 1900-luvun Suomessa. Vasemmistolaisten kielenkäyttö porvareista tai oikeistolaisista ja oikeistolaisten kielenkäyttö liberaaleista ja vasemmistolaisista oli vähintäänkin verevää, jopa vertahyytävää. Kaikki osapuolet tiesivät toisten osapuolien kielenkäytöstä, olivat siihen tottuneita. Kukaan ei nähnyt tilanteessa mitään omituista saati tuomittavaa. Eri kulttuurit elivät omaa elämäänsä, käyttivät omaa kieltään itsestään ja toisista.

Muutos moniarvoisuudesta yksiarvoisuuteen alkoi jo 1990-luvulla. Muutos ei ollut kovinkaan omaperäinen, vaan siihen tuli vahvoja vaikutteita länsimaista, mutta varsinkin Saksasta. Neuvostoliiton romahdettua sen aiemmat puolestapuhujat ja -toimijat vaativat äänekkäästi, ettei heitä pitänyt ”syyllistää”. Kestämättömiä talousohjelmia kannattaneet ja niiden puolesta äänestäneet, ja talouskriisin vuoksi työttömiksi joutuneet vaativat hekin, ettei heitä ”saanut syyllistää”.

Tuosta syyllistämisen kiellosta tai tuomiosta on sittemmin kehittynyt kaiken kattava herkkänahkaisuus. Siitä puolestaan on kehittynyt yksiarvoinen yhteiskunta, jossa valtakulttuuri ei sallisi erilaisia, itsellisiä esiintymisiä tai edes erilaista kielenkäyttöä.

Marssijärjestys käräjille joutumisessa

Tulevien suurkuntien johtohenkilöille olisi hyvä etukäteen suunnitella käräjille joutumisen järjestelmä. Kaupunginjohtajat, apulaisjohtajat, toimitusjohtajat sekä hallituksen, valtuuston tai lautakuntien puheenjohtajat ovat todennäköisiä syytettyjä. Käräjäkäytännön kannalta olisi tärkeää, että syytetyksi päätymisessä arvo- ja tärkeysjärjestys selvitettäisiin etukäteen.

Suurkunnissa tulee väistämättä tapahtumaan lukuisien lakien rikkomista. Kansalaiset eivät saa laissa luvattuja palveluita. Tähän saakka ollaan totuttu siihen, että valituksien avulla on hallinnollista tietä voitu jotain rikkomuksia oikaista. Lisäksi on kansalaisilla ollut pieni mahdollisuus vaikuttaa poliittista tietä.

Suurkuntien muodostuminen lopettaa poliittisen vaikuttamisen mahdollisuudet ja tukkii hallinnolliset muutosväylät läpäisemättömäksi ruuhkaksi. Kansalaisille jää enää mahdollisuus nostaa oikeusjuttu kuntaansa vastaan. Mutta kuka olisi vastaamassa? Tämä ongelma vaatii suunnittelua.

Meillä on joitakin ennakkotapauksia, mutta liian vähän. Joskus on kunnanvaltuusto kokonaisuudessaan tuomittu sakkoihin. Tapaus koski pitkään jatkunutta taloushallinnon laiminlyöntiä. Kansalaisten jääminen ilman laissa taattua palvelua on kuitenkin erilainen ongelma. Se voi johtua viranhaltijan toiminnasta, mutta myös luottamuselimen toiminnasta.

Tulevien suurkuntien toimintaa suunniteltaessa olisi hyvä jo etukäteen tehdä selväksi käräjille menon marssijärjestys.

Tasaveroa vastustamalla tasaveroa edistämään

Ennen eduskuntavaaleja moneltakin suunnalta vastustettiin tasaveroa. Aivan äkkiä ei vaalitunnuksia mieluusti kumota. Kuitenkin suomalaisen politiikan keskeiset kaaderit pitäisivät tasaveroa omalta kannaltaan mukavana asiana.
Siksi tasaveron edistämiseksi on keksittävä jotain!
Kuntarakenteen muutos tarjoaa oivallisen työkalun verotuksenkin painopisteen muuttamiselle. Oikein hyvin tiedetään, että terveys- ja sosiaalimenoissa on valtaisaa kasvupainetta. Nämä menot katetaan suurimmalta osiltaan kunnallisverotuksessa, siis tasaverotuksella. Terveys- ja sosiaalikulujen kattamista valtion tuloveron tai valtion muiden tulojen kautta ei suostuta harkitsemaankaan. Sensijaan luvataan kuntarakenteen muutoksen olevan koko julkisen talouden kohennuksen kivijalka.
Kaiken kaikkiaan tasaverotuksen merkitys vahvistuu. Silti ei tarvitse vaalilupausten vastaisesti soveltaa tasaveroa valtion tuloverotukseen.
Pulma on hyvin suurelta osin ratkaistu!

Huipulle ja kärkeen!

Pyrkimys oman alansa huipulle tai kansainväliseen kärkeen on omaksuttu tavoitteeksi monissa laitoksissa, organisaatioissa ja yrityksissä. Käytännön tasolla yleisimmin omaksuttu menetelmä tavoitteisiin pääsemiseksi on ollut johtajien palkkojen korottaminen.

Kansalaiset kauas hallintoa häiritsemästä!

Jos jollakin tavalla halutaan tiivistää oikeistoradikaali Virkkusen ja kumppanien "kuntauudistuksen" sisältöä ja tarkoitusperiä, niin operaatio kiteytyy tähän: Kansalaiset kauas hallintoa häiritsemästä!

Mistä löytyvät tulevat Supersuorittajat?

Hallituksen suunnittelema kunta"uudistus", eli kuntien määrän raju vähentäminen aiheuttaa valtavia vaatimuksia tuleville luottamushenkilöille.
Ajatelkaahan tilannetta, jossa kuntien määrä olisi jotain 70 - 100 kappaletta. Perusturva- tai sosiaalilautakuntia olisi tietenkin saman verran. Niiden yhteinen jäsenmäärä olisi jotain 1500 - 2000 ihmistä.
Mistä löydetään pari tuhatta sellaista kansalaista, jotka tuntevat ja tietävät valtakunnan asukkaiden olosuhteet ja elämäntilanteet niin hyvin, että he pystyisivät tekemään vastuullisia päätöksiä.
Entä kulttuurin alueet? Jostain olisi löydyttävä pari tuhatta Supertietäjää ja -osaajaa, jotta valtakunnan kulttuuritoiminnot hoituisivat.
No, käytännössä puolueiden piirisihteerit ja -toimistot tulevat nimeämään tarvittavat ihmiset eri luottamustoimiin.

Eivätkö ne luotakaan !!?

Kreikkalaiset ja muutkin etelä-eurooppalaiset eivät ehkä seuraa uutisia, tai ymmärrä lukemaansa. Siellä mekkaloidaan talousasioista, vaikka Katainen ja Urpilainen ovat sopineet Euroopan vakaudesta.

Heinäluoman presidenttiehdokkuus

Eero Heinäluoma sopii presidenttiehdokkaaksi oikein linjakkaasti. Varallisuusveron poistaja voisi presidenttinä vapautua myös tuloverosta.

Huonoimmallekin mahdollisuus!

Kuntien yhteistoiminnoissa voidaan valita ja käyttää parhaiksi havaittuja ratkaisuja asioiden hoitamiseen. Kokoomuksen suosima isäntäkuntamalli tarjoaa lisäksi mahdollisuuden valita huonoin ratkaisu ja ottaa se yleiseen käyttöön.

Unohdetaan juustohöylä, käytetään niittosilppuria!

Rahoitusvaikeuksia kroonisesti sairastava julkinen talous tarvitsee parannusta. Jo vuosikymmenien ajan kuntien tai valtion talousvaikeuksia on hoideltu käyttämällä juustohöylää. Tuo väline ei ole auttanut kunnolla ennenkään. Nyt se ei auta yhtään.

Niittosilppuri tai edes niittokone olisivat työkoneina päteviä.

Tehokkaammilla työkoneilla päästäisiin eroon päivä päivältä kalliimmin käyvästä hallinnoinnista, pöhöttyneistä hallintovirastoista, keskusvirastojen ja ministeriöiden rutiininomaisesta perustuslain vastaisesta puuhastelusta ja arkipäiväisiä toimintoja rasittavista erillisistä laskuttajavirastoista.

Pelkkää puppua, ettei pankkeja muka säädellä!

Yleisesti valitellaan, ettei pankkien ja finanssilaitosten toimintaa säädellä, että rahalaitokset voivat häärätä mielinmäärin ja sanella hallitusten ja parlamenttien toimintaa. Pelkkää puppua!

-Pankit eivät toimi eivätkä joudu toimimaan pelkästään yritystoimintaa ja yhtiöitä säätelevän lainsäädännön puitteissa. Lakien säätäjät ovat katsoneet tarpeelliseksi säätää lukuisia lakeja aivan erikseen pankkeja ja rahalaitoksia varten.
-Lainsäätäjät ovat katsoneet tarpeelliseksi antaa pankkitalletuksille takuita ja aivan riippumatta siitä, onko pankki tavallinen talletuspankki vai kuuluuko se osana johonkin vastuiltaan ristiriitaiseenkin finanssiyhtymään.
-Lainsäätäjät ovat pitäneet tarpeellisena turvata pankit muuta yritystoimintaa paremmin yleisön tai viranomaistenkaan uteluilta ja kyselyiltä.
-Pankeille ja rahalaitoksille on haluttu luoda aivan erityisiä valvontaelimiä, ja keskuspankki huolehtii vielä erikseen rahalaitosten toimintakyvystä.
-Pankkien ja rahalaitosten arvostusta korostaakseen ovat poliittiset päättäjät halunneet antaa myös finanssialan ja pankkien valvonnalle arvokkaat puitteet. Rahalaitosten ja finanssimarkkinoiden toimintaa valvovat viranomaiset ovat virkahierarkiassa hyvin korkealla, ja heille maksetaan varsin hyviä palkkoja.
-Vaaleissa valitut päättäjät ovat halunneet, että yhteisiä varoja käytetään aina tarvittaessa pankkien pelastamiseen niiden hukatessa rahansa, luottonsa ja maksukykynsä, jotta ne voisivat jatkaa omien hallitustensa ja johtajiensa voimin.
-Vaaleissa valitus päättäjät ovat halunneet, että pankkien ja niiden johdon toimintakyvyn turvaamiseksi ei tyydytä pelkästään kansallisiin ratkaisuihin, vaan rakennetaan laajaa, kansainvälistä solidaarisuutta.
Niin, ettäkö pankit muka olisivat säätelyn ja kontrollin ulkopuolella!!

Maine, kunnia ja Mehiläinen

Hoito ja hoiva ovat vauhdikkaan kasvun alueita elinkeinoelämässä. Toisaalta hoito- ja hoiva-aloilla on muodostumassa vain muutaman suuren firman muodostaman joukkion pelikenttä. Palveluiden ketjuuntumista ja suurten firmojen mahtia tukee se taitamattomuus, jolla hankintasopimuksia tehdään ja urakoita annetaan. Hankintalain kirjain ja lain soveltamisen tulokset alkavat olla pahasti ristikkäin.
Mehiläinen on ollut kuuluisa yksityissairaala. Nyt se on käytännössä aputoiminimi veroparatiisikonsernille. Kaupunkien ja kuntayhtymien päättäjät eivät ehkä ole muutosta huomanneet, tai ainakaan ymmärtäneet. Mehiläisen kanssa tehdään sopimuksia ahkerasti. Mehiläinen on menestynyt hankintojen kilpailuttamisissa.
Tilanne voisi olla toisinkin. Hankintalain vaatima kilpailuttaminen ei väistämättä tarkoita alistumista muutaman suurfirman hallitsemaan tilanteeseen hoito- ja hoiva-aloilla.
Tarjouksia kysyttäessä ja pyydettäessä voitaisiin teknisten ja rahamääräisten ehtojen ohessa vaatia sitä, että tarjoajat ovat hyvämaineisia myös taustoiltaan ja noudattavat koko yritysrakenteessaan hyväksyttäviä eettisiä periaatteita.
Mehiläisen tärkeänä omistajana on veroparatiisiin rekisteröity KKR. Tuon sijoittajayhtiön maine on niin vakiintuneen huono, että pelkästään sen perusteella Mehiläisen tekemä tarjous voitaisiin jättää käsittelemättä. KKR:n lisäksi Mehiläisen omistajana on Triton, toinen veroparatiisifirma. Se ei ole yhtä synkeänkuuluisa kuin KKR, mutta hyvää mainetta ja hyväksyttäviä eettisiä periaatteita sekään tuskin pystyy näyttämään.

Yhä pitkäikäisempiä etäsuomalaisia

Suomalainen talousennustaja ja budjetinlaatija joutuvat miettimään laskentamallejaan uudemman kerran. Kansalaisille kertyvistä tuloista käytetään täällä kulutukseen entistä pienempi osa. Suomalaisten saamasta rahasta jää täällä kiertämään yhä vähemmän, ja arvonlisäveroakin kertyy laskettua vähemmän.

Välimeren rannikkoalueilla sen sijaan kulutetaan aina kasvava osuus suomalaisten tuloista ja siellä maksetaan kasvava osa kulutusveroista. Amerikassa ja nopeasti lisääntyvästi Kaakkois-Aasiassa sijaitsee huomattavia suomalaisia kulutuskeskuksia.
Suomesta maksetaan tunnollisesti eläkkeitä kulutettavaksi elämiseen vaikka missä. Muualla asuvat ja muualla tulonsa käyttävät poikkeavat Suomessa lähinnä silloin, kun tarvitsevat jotain kallista hoitoa. Täällä hoidetaan Kelan tuella edullisemmin ja paremmin.

Aivan lähiaikoina tilastoihmiset tulevat huomaamaan, että kaukana asuvien eläkeläisten keski-ikä kohoaa enemmän kuin Suomessa asuvien. Samalla tietenkin eläkkeiden maksukausi pitenee.

Jossain Välimeren rantamailla, amerikkalaisissa eläkeläiskaupungeissa tai Kaakkois-Aasiassa asuvien suomalaisten kuolemantapauksia ei välttämättä haluta kirjata Suomessa. Näiden maiden viranomaiset eivät vaivaudu suomalaisten väestörekisterin hoitamiseen. Tuttavien ja sukulaisten avulla voidaan jo edemenneidenkin eläkkeitä nostaa vielä pitkään.

Merkittävää tehostusta rikollisuuteen

Ministeriössä valmisteltu esitys kotietsintäpykälien muuttamisesta tarjoaa merkittäviä tehostumisen mahdollisuuksia rikollisuuteen. Varsinkin yleiset, huonosti suunnitellut rikokset, tulevat uuden järjestelmän puitteissa onnistumaan entistä paremmin.
Kun kotietsintöihin pitää saada oikeuden päätös, ja asianosainen eli epäilty pääsee osallistumaan käsittelyyn, niin tämä menettely antaa riittävästi aikaa järjestää asiat kuntoon eli todisteet tai saaliin piiloon.

Yhteisöllistä sosiaalisuutta ja empatiaa

Kauniisiin tapoihin kuuluu sosiaalisuuden ja empatian julkinen kiitteleminen ja yhteisöllisyyden hyvänä pitäminen. Näin jopa joulunajan ´virallisen myötämielisyyskauden´ ulkopuolella.
Yhteisvastuullinen sosiaalisuus ja empaattinen yhteisöllisyys saa käytännössä monenlaisia muotoja. Poimin esimerkiksi yhden, ilmeisen nykyaikaisen ja nykyhenkisen osoituksen aiheesta: palasin ”Floridaan joulun vietosta Martiniquelta ja St. Lucialta ja vietti koneen välilaskun takia osan joulupäivästä köyhän ja runnellun Haitin pääkaupungin lentokentällä. Mielen valtasi hyvin erikoinen ja myötätuntoinen olo. Ei unohdeta näitä ihmisiä, eihän?”
Tällaista kait on joku stubbilais-jungnerilainen suhtautumistapa.
Syystä tai useammastakin: minua inhottaa!

Ensimmäinen takaisku ennusteelle

Valtionvaraininisteriön ennuste ensi vuoden talouskasvusta koki tuoreeltaan ensimmäisen takaiskun. Terveydenhoitajalla käynneistä ei tulekaan maksullisia Kataisen kaartin toivomalla tavalla. Uutta rahaliikennettä ja maksusuoritteita ei siis tulekaan nimellistä BKT:tä kasvattamaan.

Ministeriön ennusteisiin saattaa sisältyä runsaastikin Kataisen kaartin suunnitelmia siirtää julkisia toimintoja erillisten ”liikelaitosten” tai ”yritysten” hoidettavaksi. Silloin saataisiin syntymään jälleen uutta maksuliikennettä, liikevaihtoa ja nimellistä BKT:tä.

Tärkeää on priorisoida, kuten tekee oikeusasiamies!

Eduskunnan oikeusasiamies on onnistunut paljastamaan pitkään jatkuneen törkeyden, kun poliisin liikennevalvontaan liittyvässä lomakeaineistossa rikotaan kielilakia.
Tämä virkavallan rötöstely olisi saanut jatkua heikentäen valtakunnan turvallisuutta ja lain kunnioitusta, ellei oikeusasiamies olisi osannut priorisoida tekemisiään.
Nyt keskityttiin merkittävään epäkohtaan ja sen palkastamiseen.
Aikaa ja tarmoa (resursseja) ei ole hajotettu ja käytetty esimerkiksi eduskunnassa tapahtuvaan budjetin laadintaan. Siellähän jätetään varmasti tiedossa olevia pakollisia menoja kirjaamatta. Saati sitten, että aikaa olisi tuherrettu jo etukäteen vääriksi tiedettyjen budjettien laadintaan julkishallinnon eri tasoilla.

Yhteiskunnan perusasiat ovat kunnossa!

Perusasiat ovat kunnossa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa tärkeinpiin ja ajankohtaisinpiin ongelmiin kuuluu seksimieltymysten ja -harrasteiden yleinen selvittely.

Kokoomuksen Vapaavuori Neuvosto-Viron tielle

Ministeri Vapaavuoren värväämät suunnittelijat esittävät ”palveluvyöhyke" - mallillaan haja-asutuksen lopettamista. Mitään asiallisesti uutta ei tuommoisessa politiikassa ole, vaikka sanonnat ovatkin uudelleen kauniiksi muotoiltuja. Neuvostolainen komento Virossa toteutti 50-luvulla aivan samaa. Tansanian maaseutu ja maatalous onnistuttiin 70-luvulla romahduttamaan samankaltaisella suunnittelulla.

Yhteydet Sanoma-WSOYn kanssa – yhteiskunnallisia riskejä?

Luottamuksellisten asioiden käsittelyn turvaamiseksi ja kansalaisten yksityisyyden suojan lujittamiseksi olisi aihetta laajentaa tietojen saantia asioista, joihin liittyy vakavia yhteiskunnallisia riskejä.

Julkisten virkojen hakijoilta olisi vaadittava tiedot lähipiirinsä mahdollisista työsuhdeyhteyksistä Sanoma-WSOY:n yrityksiin sekä omasta ja lähipiirin osakeomistuksesta Sanoma-WSOY:ssä. Yksityisellä sektorilla olisi ainakin kaikissa terveydenhoito- ja hoiva-alan yrityksissä vaadittava samaa.
Valtion, kuntien ja järjestöjen vaaleissa ehdokkaaksi asettuvien olisi samoin kerrottava omat ja lähipiirinsä työsuhde- ja omistusyhteydet Sanoma-WSOY:n yrityksiin.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttuisi epäilemättä avoimemmaksi!

Sorsa ja KGB

Kiintoisaa kertausta taannoin hyvin ajankohtaisista asioista! Virallis-sdp-läisen linjan edustajat hokevat nyt, että tiedot olisivat vääriä, ja KGB tai N-liittohan tuki Karjalaista presidentiksi.
Selittäjät unohtavat tarkoituksella sen, että KGB ja N-liitto varmasti olivat kiinnostuneita Sorsasta. Tämähän lupasi Suomeen sosialismia. Vauhdikkaimmillaan sosialismiin menossa Sorsa oli juuri ETYKin valmistelun aikoihin.
N-liiton tuki Karjalaiselle on varmasti totta, mutta sehän on myöhemmän ajan ilmiö.

Kunnallisvero pian progressiiviseksi!

Kuntaliitokset, suurkunnat ja "suurkaupungit" ovat vieneet viimeisenkin perusteen tasaverolta kunnallisverotuksessa. Kuntalaiset ovat jo niin erilaisissa oloissa, ettei samankaltaisista palveluista voi olla puhettakaan.
Kunnallisverotukseen pitäisi saada samanlainen progressio kuin valtiolliseen tuloverotukseenkin. Yhteisesti tarpeellisiin kuluihin olisi osallistuttava maksukyvyn mukaan.

Koskahan Kepussa aletaan aprikoimaan, miksi Kiviniemen valinta herätti niin laajaa suosiota - muissa puolueissa !! ?

Vapputervehdyksiä odotellessa

Kuinkahan monet suomalaiset vasemmistolaiset muistavat julkaista vapputervehdyksen Kiinan Kommunistiselle puolueelle, maailman menestyksekkäimmille kommunisteille?

Terveydenhoitodon talous yhteen

Kovin moni ei enää olisi uskonut, että pääministeri Vanhaselta voisi tulla asiallisia ja tarpeellisia ajatuksia. Ehdotus terveydenhoidon talouspuolen yhdistämisestä valtakunnalliseksi järjestelmäksi on kuitenkin hyvin tarpeellinen.
Valtion keskushallinto on jo tähänkin saakka päättänyt suunnilleen kaikesta terveydenhoitoon liittyvästä. Siitä huolimatta kustannuksista on pitänyt kuntien huolehtia.

Sanomaa sunnuntaiksi:
Ihmisiä suuresti rakastava markkinavoima

Ajatelkaa, kuinka suuresti ja aidosti markkinavoima rakastaa ihmistä. Aivan aidosti "kaikki se kestää, kaikki se kärsii". Markkinavoima ei kosta kokemaansa vääryyttä, pikemmin päinvastoin se ylistää ja kannustaa pilkkaajiaan ja vihamiehiään. Kaikessa tässä markkinavoima noudattaa kristillisen avioliiton asettamissanoja paremmin kuin ihmisen ja markkinavoiman suhteen toinen osapuoli.

Totaalisen turha lain muutos -
mutta saadaanhan kustannuksia kohotetuksi

Asunto-osakeyhtiöitä koskevan lain muuttaminen on erinomainen esimerkki täysin tarpeettomasta ja turhasta lain muutoksesta. Uudessa laissa ei ole mitään sellaista, jota ei olisi voinut hoitaa entistenkin pykälien aikana.

Nyt yhtiöt joutuvat hankkimaan kalliisti suunnittelua ja todistuksia pieneltä, suljetulta ammattiryhmältä. Samalla yhtiöiden hallituksiin joudutaan värväämään ulkopuolisia, pienten ja suljettujen ammattiryhmien edustajia. Asumiskustannukset kohoavat aivan varmasti.

Turha lain muutos osoittaa myös valtion virkakunnan omaksuneen EU:sta ja USA:sta tapoja, jotka edustavat yhteiskunnallisen moraalin surkeinta tasoa. Hallinnossa ilmeisesti ajatellaan, että meilläkin on lobbareiden esityksiä siirrettävä lansäädännöksi, koska EU:ssa ja USA:ssakin niin tehdään.

Metsähakkeen kurja kohtalo
Metsähakkeen käytön lisääminen on nyt yksi tärkeistä energiapolitiikan tavoitteista, eikä tunnu kovin helpolta. Tilanne on sikäli surkea, että metsähakkeen runsas käyttö olisi jo vuosikymmenet kuulunut suomalaiseen energiatalouteen, ellei vasemmisto olisi ahkerasti ja ankarasti sitä vastustanut.

Puolisen vuosisataa sitten metsähake oli vähällä kohota yhdeksi tärkeistä energian lähteistä, mutta vasemmisto onnistui sabotoimaan tämän kehityksen tukemalla öljyn ja hiilen käyttöä joskus pelkästään poliittis-ideologisin perustein, joskus järjestämällä suoria tukiaisia öljylle ja hiilelle.

SKDL-SKP näki ilmeisen mielellään ”toverillisen” energian käytön lisäämisen. Siksi pohjoisen ja itäisen Suomen metsäisissä pitäjissä, SKDL:n vahvoilla alueillakin, kunnat siirtyivät puun käytöstä öljyyn ja hiileen. SDP puolestaan vastusti kaikkea sellaista, joka voisi tuottaa tuloja maaseudulle. Se taisi pohjimmiltaan olla ratkaiseva syy puun ja metsähakkeen käytön vastustukselle.

Energiakeskustelun yhteydessä olisi aihetta muistaa noita taustoja. Vasemmiston olisi aihetta tehdä julkinen tilitys tekemisistään öljyn ja hiilen käytön aktiivisessa edistämisessä.

Jos metsähake olisi yleistynyt silloin, kun alan tekniikkaa saatiin kehitetyksi ja laitevalmistus alkuun, niin Suomessa elettäisiin nyt paljoa paremmin niin ympäristön, talouden kuin yhteiskuntamoraalinkin kannalta.

Ympäristötyperyyden uusi kärkitulos

Ilmavoimien pudonneesta Hornetista levinnyt pöly aiotaan koota ja kuljettaa johonkin "loppusijoituspaikkaan" !!!!

Jospa omistajat olisivat todella ahneita

Rikkaita mainitaan aiheellisestikin ahneiksi, mutta suurten omaisuuksien omistajat eivät käytännössä ole viisaasti ahneita.
Kaikenmoinen kohu pankkiirien ja finanssiammattilaisten jättimäisistä palkoista loppuisi jättipalkkioiden mukana, jos todelliset omistajat olisivat oikeasti ahneita.
Nykyään omaisuuksien käyttely jätetään ulkopuolisille ns. asiantuntijoille, käytännössä toisten rahalla leikkiville pelureille. Omaisuuksia nakerretaan tasaisen varmasti maksamalla ylisuuria palkkoja, kustantamalla toisten rahoilla leikkivien loistoelämää ja elättämällä pörssien yhteydessä kalliiksi tulevaa armeijaa erilaisia pelureita, ns. asiantuntijoita ja ties mitä ennustajaeukkoja.
Jos omistajat haluaisivat todella maksimoida tuottonsa, niin maailman talous olisi vakaammalla pohjalla, ja ilmapiiri maailmalla olisi paljon parempi.

Pankkiirit on pakotettava markkinatalouteen

Koko maailmaa vaurioittaneelle ja monet valtiot kestämättömiin velkoihin ajaneelle finanssikriisille rakennellaan jo nyt seuraajaa. Moni suuri investointipankki on hankkinut viime aikoina sellaisia tuottoja, joita ei ole saavutettavissa aivan tavallisilla toimilla. Jossain valmistellaan isoja uusia kuplia.

Kansainvälisen yhteisön pitäisi nopeasti päättää siitä, että pankkien ja finanssilaitosten on toimittava markkinatalouden ehdoin. Viimeksihän kriisi pääsi valloilleen, kun pankkiirit huomasivat, ettei heitä kaikkia pelastetakaan veronmaksajien varoilla.

Pankeille olisi tehtävä hyvin selväksi, että verovaroja ei enää tule avuksi. Sensijaan valtiot voivat nopeasti ja sujuvasti ottaa haltuunsa konkurssipesät.
Toinen tarpeellinen järjestely olisi se, että valtioiden antamat takuut pankkien säästäjäasiakkaille eivät enää koskisi sellaisia pankkeja, jotka ovat yhteydessä investointipankkeihin.

Pankkiirien pitäisi oppia ja tottua markkinatalouteen!

Rehellinen ratkaisu hiilidioksidista intoileville
- itsari hiekka-aavikolla

Hiilidioksidin lisääntymisestä äänekkäästi huolestuneet voisivat olla johdonmukaisia ja rehellisiä. He voisivat vaeltaa hiekka-aavikolle etsimään hiiliekvivalentti nimistä luonnonvaraa. Kun sellaista ei löytyisi, heidän tulisi tehdä itsari. Lopputulos olisi kaikkein ekologisin ja vähiten hiilidioksidia tuottava ratkaisu.

Järjestöisttä ja "kansalaisjärjestöistä"

"Kansalaisjärjestöiksi" kutsutaan yleensä sellaisia järjestöjä, joiden ohjelmia kansalaisten enemmistö tai kansanedustuslaitos ei hyväksy.

Kansalaisille valehdellaan virkatoimena

Valtionhallinnon piirissä ainakin ympäristö- ja kuluttajaviranomaiset ovat julkaisseet ja levittäneet ns. hiilijälkitaulukoita tai tilastoja.
Koska kansalaisten käytössä joka ikinen tuote poikkeaa kaikista toisista ns. hiilijälkensä suuruuden osalta, merkitsee viranomaisten taholta levitettävä ´hiilijälkitieto´ lievimmin ilmaisten harhauttamista. Selkeämmin ilmaisten se on veronmaksajien rahoilla ja virkatoimena harjoitettua valehtelua.

Nykykielen tarpeellisia tulkintoja

Omistajaohjauksella tarkoitetaan sitä, kun toimitusjohtaja apulaisineen opastaa, tai lahjoo omistajia tekemään juuri oman mielensä mukaisesti.

Asiakaslähtöinen on sellainen liikeyritys, jonka viimeinenkin asiakas on jo jättänyt.

Tahtotila on ilmaisu, joka osoittaa, ettei puhuja oikein ymmärrä mitä tahtoo, mutta haluaa voittaa aikaa keksiäkseen...

Köyhtyviä katsomaan !!!

Matkatoimistot saisivat varmasti menekkiä USA:han suuntautuville matkoilleen käyttämällä myynnissään mainosteemaa "Nyt katselemaan köyhtyvää kansaa!"

Ja jatkossa globaalisti toimivat toimistot voivat käyttää samaa teemaa myydessään Kiinassa matkoja Suomeen.

Lääketeollisuuden mahtavaa, ja marxilaismallista
propagandan taitoa


Lääketeollisuus värväsi etujärjestönsä johtajaksi aiemmin kommunistipuolueen perillistä johtaneen vaikuttajahahmon. Valinta on teollisuuden kannalta hyvin onnistunut. Marxilaisväki on tunnetusti aina ollut taitavaa tekemään propagandaa.
Nyt lääketeollisuus on onnistunut vaikuttamaan ministeriöön niin, että teollisuus saisi käyttää lapsia testauksissaan vanhempien siitä tietämättä. Teollisuudelle erittäin hyödyllinen esitys on paketoitu kuulostamaan kansainväliseltä lapsen oikeuksien julistukselta ja jopa perustuslailta.
Asiallisesti kummastakaan ei perusteluita lasten koekaniineina käytön helpottamiselle löydy. Vankka marxilaisperäinen propagandataito sensijaan tulee hyvin esille.

Kolumni Keskisuomalaisessa:

Lappi ilman virtaa, mitä sitten?


Vähän aikaa sitten Rovaniemen tienoo oli sähköjä vailla vajaan tunnin.

Hiukan aiemmin oli pohjoisin Lappi ollut tuntikaupalla ilman sähköjä.

Molemmat tapaukset huomattiin muuallakin maassa. Rovaniemi paremmin pulman pienemmyydestä huolimatta, onhan se nimekkäämpi paikka. Kumpikaan tapaus ei silti herättänyt likikään yhtä suurta huomiota kuin takavuosien suuret sähkökatkot USA:n itärannikolla ja erityisesti Manhattanin pimeneminen. Kaikkihan on niin suurta "siellä Ameriikassa", sähkökatkotkin.

Vuosien takaiset laajat katkokset USA:ssa olivat arkielämän kannalta enemmän harmillisia kuin vaarallisia. Nykyään Suomessa sähkökatko on harmillinen vain silloin, jos se kestää alle tunnin. Pitemmät katkot ovat vaarallisia, eivät pelkästään harmittavia. Sähköisesti toimivia laitoksia ja laitteita on nykyään paljoa enemmän eivätkä ne ole patterikäyttöisiä.

2000-luvun mallinen hyvinvoinnin yhteiskunta alkaa erittäin nopeasti voida pahoin, jos sähköt katkeavat. Sairaaloilla on yleensä oma varavoimala. Karjatiloilla on viisastuttu niin, että hyvin yleisesti niissä voidaan jauhaa omaa sähköä. Vaan kuinka monet muut laitokset ja liikkeet kykenevät jatkamaan toimintojaan verkkovirran tulon katkettua?

Kauniilta kuulostavin perustein meillä on rakennettu tavattoman laajoja viemäri- ja vesijohtoverkkoja. Kuinka niiden virran saanti on järjestettävissä silloin, kun alueen muuntajat ovat rikki?

Notkelmapaikoissa olevien asuntoalueiden mukavuus vähenee nopeasti, jos viemärilaitos ei saa sähköä.

Laajalla alueella ei pitempiaikaisia sähkökatkoksia pitäisi tapahtua.

Silti sellaisten mahdollisuus on olemassa. Riski on juuri siinä, ettei ikävimpiin mahdollisuuksiin haluta tai jakseta uskoa. Mutta lentokoneen putoaminen jonkin muuntoaseman päälle on mahdollinen, vaikka tilastollinen todennäköisyys olisikin jotain sadasosaprosentin murto-osia. Nykyaikaisin riski todella laajoihin ongelmiin piilee sähköntuotannon ja jakeluverkon ohjailussa ja hallinnassa. Yhdysvalloissa on huomattu jo, että parin potentiaalisen vihollismaan suunnilta on asenneltu satoja haitta- ja häiriöohjelmia sähköverkkojen tietojärjestelmiin.

Riippuvuuttamme sähköstä ei enää voida purkaa. Ajatelkaahan vain arkipäiväisiä tekemisiänne ja laskekaa tarvitsemienne sähköisten toimintojen määrä! Tätä riippuvuutta voidaan silti lievittää varajärjestelmillä ja liialtakin tuntuvalla virranjakoverkolla. Ikävää vain, että julkinen keskustelu ja päättäjien huomio on kiintynyt sähkön tuotantoon. Voimaloiden määrällä ei ole mitään väliä silloin, kun siirtoverkko hajoaa.

Tuoreet vaikeudet Lapissa kuitattiin kohautuksilla, että semmoista sattuu. Sitten kiinnostus suuntautui taas voimaloiden määrään, ja mikä kamalinta, kantaverkkoyhtiön omistussuhteiden järjestelyihin. Tarkemmin ajatellen voimansiirtoverkkojen varmuus ja turvallisuus on nykyiselle elämänmuodolle tärkeämpää kuin pankkien turvallisuus. Sitä paitsi ne pankit oikein riippuvaisia sähkön saannista ovatkin.

Mitäpä se talous....

Joku kirjailija on valitellut sitä, että taloutta ei kyseenalaisteta.
Mitäpä ihmeen tekemistä elämällä ja elinkeinoilla olisikaan keskenään....
(taitaa olla niitä apurahasaalistajia tuo kirjailija)

Tekniikan ja talouden eturiviä

Eilen torstaina Microsoft aloitti mahtavasti etukäteen puhutun Windows 7 käyttöjärjestelmänsä myynnin. Eilen torstaina Korpilahdella jaetussa Ykköset lehdessä Keskisen Kyläkauppa Tuurissa mainosti erikoistarjouksena Acer läppäriä Windows 7:lla. Tällä tavalla nähdään tekniikan ja talouden edelläkävijöiden sijaintia.

Tuotannollisista ja taloudellisista syistä

Maassamme on hyväksytty ja käyttöön otettu erinomaisen järkevä säännöstö siitä, että taloudellisista ja tuotannollisista syistä voidaan palkkalistoilta vähentää väkeä, eli pienentää työntekijöiden määrää. Samalla voidaan koko yritystä tai laitosta uudistaa yksinkertaisemmaksi ja tehokkaammaksi.

Valitettavasti noin järkevää menetelmää ei käytetä siellä, missä se olisi kansalaisten ja yhteiskunnan edun nimissä kaikkein tarpeellisinta.

Valtionhallinnon menot ovat jatkuvasti valtavasti suuremmat kuin valtion tulot. Taloudellisista syistä olisi siis aihetta supistaa. Tuotannolliset syyt puoltaisivat hallinnon rajua supistamista, koska valtionhallinto on jatkuvasti saanut aikaan epäonnistuneita ratkaisuita monilla aloilla.

Taloudellisista ja tuotannollisista syistä voitaisiin ensivaiheessa lakkauttaa valtion keskushallintovirastot. Tarpeelliset toiminnot voidaan hyvin hoitaa ministeriöiden puitteissa.

Helsingissä etelä-afrikkalaisittain

Tärkeimmissä suomalaisissa tiedotusvälineissä suhtaudutaan suomalaiseen maaseutuun, alkutuotantoon, maakuntiin ja maakuntien asukkaisiin hyvin kiintoisalla tavalla. Mitään aivan erikoislaatuista suhtautumisessa ei silti ole.
Puolisen vuosisataa sitten USA:n etelävaltioissa suhtauduttiin afro-amerikkalaisiin samalla tavalla. Vielä 1960 – 70 lukujen Etelä-Afrikassa eurooppalaisperäisen väen vallinnut suhtautumistapa enemmistöön nähden oli hyvin saman kaltaista.
Vertailevalle kulttuuri- ja asennetutkimukselle olisi tässä kiintoisia aiheita. Helsinkiläinen suhtautumistapa näyttäisi varmasti hyvin etelä-afrikkalaiselta.

Opetusministerin kotikaupunki polttaa kirjoja

Jyväskylässä sivistyspuolella suunnitellaan noin 16 000:n kirjan polttamista, jotta kirjaston varastokustannuksissa saataisiin noin 17 000 euron säästö. Kirjojen myyntiä pidetään liian hankalana ja vaikeana.
Opetusministeri Virkkusen kotikaupunki taitaa tehdä historiallisen teon sekä kulttuuripoliittisesti että taloushallinnollisesti....

Uudet vaalit - ja mitä pikimmin!
Eduskunnan hajoittaminen ja uusien vaalien pikainen järjestäminen on ajatuksena oikein hieno. Uudet vaalit mahdollisimman nopeasti puhdistaisivat ilmaa monella tavalla. Sitäpaitsi uusille vaaleille on vankkoja asiallisia perusteita.

Nykyinen eduskunta ja sen hyväksymä hallitus on valittu täysin toisenlaisissa kansantalouden ja maailmantalouden olosuhteissa. Eduskunnan ja hallituksen reagointikyky ja ymmärrys eivät ole osottautuneet mitenkään riittäviksi.

Huiman nousukauden tunnelmissa eduskuntaan on valittu väkeä, joita vakavammin ajattelavat äänestäjät eivät olisi kannattaneet, eivätkä tule enää kannattamaan. Vaikka nousukauden aikana olisi luullut puolueiden tulevan toimeen normaaleilla tulolähteillään, niin vaalikampanjoihin on käytetty runsaasti epämääräistä ja osin luvatonta rahaa. Pikaisten uusien vaalien avulla pakotettaisiin puolueet paneutumaan enemmän asioihin kuin paljon maksavaan markkinointiin.

Pikaiset uudet vaalit olisivat tarpeen siksi, että puoluekoneistot eivät totutun valitettavaan tapaansa suunnittelemaan vakavat asiat sivuuttavia, mitään sanomattomia kampanjoita. Puolueet joutuisivat vastailemaan asiakysymyksiin. Sama koskee vieläkin enemmän ehdokkaita. Uusien vaalien alla äänestäjillä on paljon kysyttävää. Niistä kysymyksistä ei selviydytä kapulakielisellä lausuntorobotin käyntiin panemisella.

Mitä pikemmin uudet vaalit järjestettäisiin, sitä parempi. Kansalaiset saisivat paljoa asiallisemmat perusteet valinnoilleen.

Alueellistaminen hyvä, mutta lakkauttaminen parempi

Valtion keskushallinnon virastojen ja laitosten toiminnan siirtäminen eri puolille valtakuntaa on hyvä ja viisas ratkaisu monessa eri tapauksessa. Kustannuksia saadaan vähennettyä, ja henkilöstöön saadaan paremmin motivoitunutta väkeä.
Nykyisellään helsinkiläisessä valtion koneistossa on aihe siihen, että valtion hallintoa määritellään usein seuraavasti: ”kyvyttömät tekevät haluttomasti tarpeettomia töitä”.

Hallintokoneiston alueellistaminen ei kelpaa ainoaksi ratkaisumalliksi valtion nykyisiin ja jatkossa paheneviin vaikeuksiin. Alueellistamistakin parempi ratkaisu on lakkauttaa kokonaan virastoja ja laitoksia.

Kannattaa muistaa, että valtion keskushallinnon kasvattaminen 1970-luvulla kuului osana silloiseen SDP:n ja SKDL:n hankkeeseen siirtää Suomi sosialistiseen leiriin. Valtiosääntökomiteassa SDP:n ja SKDL:n edustajat esittivät keskitettyä suunnitelmataloutta säädettäväksi aivan perustuslaiksi.

Silloin valtion keskushallintoa alettiin kasvattaa, ja kasvua on jatkunut koko ajan. Vaikka valtion toimintoja on ehditty supistaakin, niin supistukset ovat rajoittuneet alueellisiin ja käytännöllisiin toimintoihin. Keskushallinto on jatkanut kasvuaan.

Suomella ei ole enää varaa laajaan ja kalliiseen keskushallintoon. Viisaat päättäjät voisivat ottaa käsikirjakseen vaikkapa valtiokalenterin jostain 60-luvulta. Keskushallinto voitaisiin hyvin supistaa niihin laitoksiin ja mittasuhteisiin, joilla tuohon aikaan tultiin toimeen.

Kolumni Keskisuomalainen 01.09.-09:


Putkenpätkiä vai ehtaa elvytystä

Olli J. Ojanen

Vesijohtoja katkeilee ja liitoksia murtuilee Jyväskylässä sekä isommissa ja pienemmissäkin kylissä. Itse asiassa putkistojen ja väylien tai verkostojen kunto taitaa olla keskimääräisesti kehno. Putkirikot tai muut haverit kelpaavat tavallisuutensa vuoksi uutisiksi enää vain lähimmissä tiedonkulun välineissä. Yhdyskuntatekniikka tarvitsisi apua, paljon ja mieluummin nopeasti.

Useimmilla paikkakunnilla ovat hyvin tarkkaan tiedossa uusimista kaipaavat väylät ja verkostot. Jonkinlaista uusintaa tehdään melkein koko ajan, putkenpätkä tai risteysten väli kerrallaan. Korjauskohteiden niukkuudesta huolimatta kustannusarviot ylittyvät ja budjettiraamit ryskävät. Kun sitten lisukkeeksi sattuu jonkin hiljattain hutiloiden tehdyn kohteen välttämätön uusiminen, niin vanhojen riskikohteiden kunto pääsee pahenemaan vielä muutamia vuosia.

Yhdyskuntatekniikan pettäminen tuottaa lähinnä harmia ja epämukavuutta.

Pitkään vaikuttavia ympäristövaurioita aiheutuu harvemmin, mutta ikävän usein niitäkin. Ihmisten pahan olon tunnetta ei jaksa lievittää tieto siitä, että harmillinen putkirikko on tilapäinen haitta. Siksi rikkoutumiset koetetaan korjata mahdollisimman pian, ja ihmiset sellaista vaativat. Mutta toisaalta ne vanhat riskikohteet pahenevat edelleen.

Rahasta putkistojen ja väylästöjen remontoiminen tietenkin riippuu, ja niiden surkea tila rahan puutteesta. Rahasta, ja paljosta rahasta on riittänyt puhetta pitkin alkuvuotta elvytystä ja sen tarvetta käsiteltäessä. Vaikeaa on keksiä pätevämpää ja kansalaisten kannalta hyödyllisempää elvyttämistä kuin yhdyskuntatekniikan remontoiminen.

Jotain rahaa herra Valtio on tainnut luvata. Käytännössä kuitenkin hallintobyrokratian rutisevat rattaat ja nitkahteleva käynti tilannetta hallitsevat.

VALTIOKONEEN kannalta asioita katselevat toitottavat, että yhdyskuntatekniikka kuuluu kunnille. Niin, että nostakoot verojaan, jos rahaa remontteihin tarvitsevat. Tuollaiset toitottajat ovat perusteellisesti väärässä. Suurin osa pikaista uusimista kaipaavista kohteista on rakennettu niillä vuosikymmenillä, jolloin kaupungeilla ja kunnilla oli taloudessaan liikkumavaraa.

Valtion keskushallinto on tuota liikkumavaraa koko ajan kutistanut. Menneen nousukauden aikana valtion budjettia paranneltiin vippaskonsteilla. Valtion osuuksia yhteisten kustannusten kattamisessa vähennettiin, ja samaan aikaan lisättiin lakisääteisiä velvoitteita kuntien kustannettaviksi. Nykyään kunnallistaloudessa ei ole liikkumavaraa juuri lainkaan, eikä ainakaan sitä vertaa kuin yhdyskuntatekniikkaa aikanaan rakennettaessa.

VOISIKOHAN AJATELLA, että maan hallitus antaisi eduskunnalle pikaesityksenä lyhyen poikkeuslain. Siinä säädettäisiin, että kaupunkien ja kuntien valmiina suunnitelmina olevat yhdyskuntatekniikan uusinnat ja uuden rakentaminen maksettaisiin kokonaan valtion budjettivaroista, jos työt aloitetaan ensi vuoden puoliväliin mennessä. Valtio joutuu joka tapauksessa laatimaan lisäbudjetteja, joten maksatuksen seurantakin pysyisi mukavasti ajan tasalla.

Tuommoisella poikkeuksellisella järjestelyllä olisi etua elvytyksen kannalta yleensä. Se olisi edullinen tapa palkita niitä kuntia, joissa asioiden selvittelyt ja valmistelut ovat asiallisesti ajan tasalla.

Sitä paitsi se olisi vastuuntuntoista yhteisten asioiden hoitoa.

KANSALAISTEN elinolojen ja elinympäristön turvaamisen pitäisi kuulua valtion tehtävälistan keulille. Kaiken ohella poikkeuksellisen tuntuva rahoituspaketti antaisi hallitukselle tilaisuuden lyödä poliittista mynttiä. Asiaa voisi perustella niin, että nyt korvataan entisten hallituksien aiheuttamaa vahinkoa.

Vesijohdot, muut verkostot ja väylästöt olisi elvytettävä kuntoon. Se vaatii aivan toisenlaista otetta kuin jonkin putkenpätkän korjaaminen a) Sieltä ja b) Täältä.

Kommunistien vaikutusvalta suurimmillaan

Nyky-Suomessa kommunistien vaikutusvalta maan ja kansan talouteen on suurempi kuin oikeastaan koskaan aikaisemmin. Vaikutusvallan kasvu ei ole johtunut suomalaisten innosta tukea kommunisteja, eikä se ole johtunut mistään suomalaisten kyyristelystäkään. Tärkein tekijä on ollut USA:n uskonnollinen oikeisto, joka politiikallaan avasi väylät kommunistien vaikutusvallan tavattomalle kasvulle.

Toki Suomessa on kommunisteilla ollut vaikutusta talouteen melkoisestikin. Oman maan kommunistit muualta saamiensa ohjeiden mukaan masinoivat aikoinaan laajoja lakkoliikkeitä. Sitten seurasi pitkä säännöstelytalouden kausi, sitten kommunistien ja SDP:n yhteinen hanke Suomen siirtämiseksi sosialismiin. Sodan jälkeisenä aikana Neuvostoliiton kommunisteilla oli ajottain melkoisestikin vaikutusvaltaa suomalaiseen talouteen. Ja onhan nytkin kommunistipuolueen luotettavimman nyrkin eli KGB:n kasvattien johtamalla Venäjällä vaikutusvaltaa.

Kaikissa noissa vaiheissa täällä on tunnettu, että kommunisteilla on vaikutusvaltaa, ja välillä aivan liikaakin. Mikään noista vaiheista ja ilmiöistä ei ole ollut ollenkaan niin voimakas kuin kiinalaisten kommunistien nykyinen vaikutusvalta. Maamme talous on ajautunut laskusuuntaan, jota tulee varmasti jatkumaan ainakin suhteellisena köyhtymisenä hyvin pitkään.

Kommunistien kasvanutta vaikutusvaltaa ei tällä kertaa huomata niin helposti kuin ennen. Vaikutushan ulottuu vahvana koko Eurooppaan ja koko maailmantalouteen. Ja kuten huomataan, kommunistien vaikutusvallan ei tarvitse ilmetä ollenkaan poliittisena julistuksena....

Missähän valtion virastossa on kaikkein korkein onnistumisprosentti Vapaakenttä -peleissä?
Voisikohan koulujen matematiikan opetuksessa käyttää valtion virastojen Vapaakenttä -tilastoja havaintomateriaalina suurilla luvuilla operoimisesta?
Olisiko valtion virastojen Vapaakenttä-pelien tulostilastoista apua valtionhallinnon tehostamistoimissa?

Kolumni Keskisuomalaisessa (WWW.ksml.fi)
Kuuluisikohan tuotteiden alkuperäkin arkihuoliin?
28.7.2009 00:01
Olli J. Ojanen

Suomalaisilta udeltiin hiljan sitä, miten kiinnostuneita he ovat ostamansa tavaran alkuperästä. Suunnilleen puolet vastaajista mainitsi, etteivät olleet kaupassa tai ravintolassa alkuperistä kiinnostuneita. Kolmannes kertoi, ettei välitä tippaakaan.

Joka kymmenes vastaajista kertoi kyselevänsä ahkerasti tuotteiden alkuperää.

MIELIPIDEMITTAUKSIIN vastaillaan yleisesti aikalailla kaunistellen. Tuotteiden alkuperän selvittämisestäkin voi varmasti sanoa, että oikeasti suurempi osa ihmisistä jättää asiat selvittämättä, ja vieläkin harvemmat jaksavat kiinnostua ja kysellä. Todisteena on sekin, että kauppojen myyjiltä kysyttäessä kuluttaja-ostajat olivat vähemmän kiinnostuneita kuin kuluttaja-ostajat omien vastaustensa mukaan. Toisaalta ne harvat tarkimmat olivat tyytymättömiä henkilökunnan vastauskykyihin.

Ruuan tai minkä tahansa tuotteen alkuperällä on niin paljon merkitystä, että tuommoiset lukemat tuntuvat surkeilta. Tuotteiden alkuperän tietoisilla valinnoilla voidaan kohentaa ympäristöä yleensä sekä omalle hyvinvoinnille tärkeää osaa taloudesta. Vahinkoja tehdään omalle tulevalle hyvinvoinnille ja ympäristön hyvinvoinnille, jos tuijotetaan pelkkään hintaan. Nyt "säästetty" kymmensenttinen tuottaa tulevaisuudessa tavalla ja toisellakin runsaasti lisäkustannuksia.

TODELLISUUDESSA ruoka Suomessa on halpaa entiseen verrattuna. Suuri osa kansalaisista muistaa ajan, jolloin omakotitaloon erottamattomasti kuului perunamaa. Kaupunkilaisista melkoisella osalla oli viljelypalstoja.

Kirkonkylien ja taajamien alueilla monenmonen asumuksen pihapiirissä oli pieni navetta. Kesäsika oli hoidokkina hyvin yleinen. Ammattiin tai asemaan katsomatta omaa elintarviketuotantoa jaksettiin harjoittaa, koska ruuan hinta oli reaalisesti korkea.

OIKEASTAAN vasta 1970-luvulla ruokaostosten alkuperä alkoi olla kauempana. Ja 80-luvulta lähtien ruokatavarat ovat kulkeneet vieläkin pitempiä matkoja. Kiinnostumattomuus kysellä alkuperiä voi osittain olla perua entisestä ja totutusta käsityksestä, että jostain läheltä tai suhteellisen läheltä se kumminkin tulee.

Muiden kulutus- ja käyttötavaroiden kohdalla alkuperää varmaan ajatellaan yhtä virheellisesti. Joskus on totuttu siihen, että senjasen merkkinen vempain on siitäjasiitä maasta. Ja laadusta voitiin ajatella kuin edesmennyt Saakosken mies. Hän suosi almanakassa mainostettuja tavaroita, "koska allakka on totta". Nykyään tutun merkkinen tavara voi olla peräisin vaikkapa kolmesta eri maanosastakin. Ihmisille tyrkytetään käsitystä tavaramerkkien tärkeydestä. Ja sitten merkin perään katsovat usein huomaavat ostaneensakin oudolla suunnalla tehtyä massatavaraa.

Sille on vain annettu muualta tuttu nimi.

PIITTAAMATTOMUUS tuotteiden alkuperästä on lähisukua piittaamattomuudelle laadusta. Kamalinta piittaamattomuudessa on se, että samaan aikaan samaiset ihmiset taitavat olla piittaamattomia koko yhteiskunnasta. Sen näkee hyvin laimeassa osallistumisessa vaaleihin.

Hiljaisempikin alkaa hiiltyä hiilidioksidista

Omalaatuisena pandemiana levinnyt yritys vähentää hiilidioksidipäästöjä saa helposti hiiltymään. Jos kohta hiilidioksidi vaikuttaakin ”kasvihuonekaasuna”, niin virkakoneiston ja lausuntoja antavien luokkien päästessä vauhtiin alkaa tulla vahinkoa kaikille.
Kaikkia hiilidioksidipäästöjä ei voida lopettaa. Mutta miten selität ymmärrettävästi virkakoneistolle tai lausuntoja antaville luokille sen, että hiilidioksidin syntytapa olisi otettava tarkkailun ja rajoitusten piiriin, ei suinkaan kokonaismäärä.
Lausuntoja antavien luokkien päästessä vauhtiin ja vaikuttamaan virkakoneistoon ei järkevästä jaottelusta taida olla toiveita. Niin sitten uusiutuvien biopolttoaineiden käyttöä rajoitetaan samalla, kun raakaöljypohjaisten polttoaineiden käyttöäkin.
Kun hiilidioksidin kokonaismäärän mittaileminen ja rajoittaminen näyttää tulevan viralliseksi tavoitteeksi, niin otettakoon sitten reippaita toimenpiteitä käytäntöön: juoksukilpailut on kiellettävä ja juokseminen muutenkin on vaihdettava rauhalliseksi kävelyksi.

Turkulaisuudesta on jälleen löytynyt uusia piirteitä. Kyllä turkulaisuus kehittyy... Outolaisuuksia ei tarvitse etsiä enää pelkästään politiikan kentiltä...

Nykyajan laajimmin menestynyt huijaus on huippujen korostaminen alalla kuin alalla...

Taas pääasiat sekoittuvat

Talouselämän uutiset ja ongelmat sekoittuvat jälleen pörssien uutisiin ja ongelmiin. Tilanne on yhtä paha kuin parturiasioiden sekoittuminen hammaslääkäriasioihin.

Tuhoisimmat tihulaiset, eduskunnassako??!
Kaupungit ja kunnat ovat todellisissa vaikeuksissa. Valtiovalta on kuristanut ja kuristaa kunnallistaloutta.
Kaupunkien ja kuntien valtuustoissa istuu lukuisia kansanedustajia.
Voisikohan tai pitäisiköhän heidät julistaa kotipaikkojensa pahimmiksi tihutyön tekijöiksi?

Voikohan helsinkiläinen virkamies koskaan ymmärtää Suomea?

Karmeaa miten laajasti on saatu levitetyksi virheellistä propagandaa maatalouden eläkkeistä. Maataloustuotannon rajoittamiseen tähdännyt luopumiskorvaus on saatu esitetyksi niin, että monet luulevat sitä maatalouden yleiseksi eläkkeeksi. Onneksi joku muistaa ja malttaa selostaa asian oikeaa laitaa, kuten tuo Jyväskylän kaupunkilehdessä julkaistu kirje osoittaa.

Vaalit ovat taas kohtapuoleen.
"Työväenliike" senkuin etenee - nykyään jo 149 km/t!!!

ODOTETTAVISSA:

kunhan hiukan aikaa vielä kuluu, niin sitten tulee tekstiä siitä, miten ja milloin vasemmistolainen talouspolitiikka romahti...

 

Kukahan tutkisi vasemmistolaisten psykohistoriaa

Suomalaisen yhteiskunnan vaikeisiin kipupisteisiin kuuluu 1970-1980-luvuilla vaikuttaviin asemiin päässeiden vasemmistolaisten halu ja tarve vaieta tuosta aikakaudesta. Suomea vietiin vauhdilla sosialismiin, ja tuon kauden perinteitä vaikuttaa vieläkin vahvasti hallintokoneistossa, korkeakouluissa ja tiedotusvälineissä.

70-luvun politiikkaa voi toki helposti palauttaa mieliin. Kiintoisampaa ja ehkä hyödyllisempääkin olisi psykohistoriallinen tutkimus ja selvittely.

Hyvin kiintoisaa olisi selvittää, missä vaiheessa yhteiskunnallisesti aktiivisista vasemmistoon lukeutuneista tai liittyneistä ihmisistä tuli tietoisia valehtelijoita. Mihinkäänhän ei päästä siitä tosiasiasta, että monenmonet vasemmistolaiset vaikuttajat taatun tietoisesti ja tarkoituksellisesti valehtelivat.

Kysyin eräässä tilaisuudessa joskus 90-luvun puolimaissa yhdeltä SKDL – Vasemmistoliitossa vaikuttaneelta yliopistoihmiseltä arvioita korkeakouluvasemmistolaisten jakautumisesta hyväuskoisiin hölmöihin ja tietoisiin valehtelijoihin. Sain vastaukseksi, että runsas puolet yliopistoilla vaikuttaneista vasemmistolaisista oli lähinnä virran mukana ajelehtivia, noin neljänneksen hän arveli olleen hyväuskoisiksi hölmöiksi kutsumassani kategorissa. Tuon arvion mukaan ehkä viidennes olisi siis luettava tietoisiin valehtelijoihin.

Tietoinen ja tarkoituksellinen valehtelu toimintatapana tulee mieleen vallankin niiden vaikuttajien kohdalla, jotka N-liiton hajottua ja sosialismin kulissien kaaduttua äkkiä alkoivatkin esittää hyvin oikeistolaismallisia mielipiteitä.

Jonkinlaista rinnastusta voisi tehdä Neuvostoliitto – Venäjälle. Siellähän sosialismin kulissien kaaduttua tuli pikapikaa valtaan hyvin oikeistolaissävyinen ja epäsosiaalinen politiikka ja asennoituminen. Paljonko siellä oli ollut tietoisia valehtelijoita? Vaikuttiko useamman sukupolven ajan mieliin taottu marxilais-materialistinen maailmankatsomus niin, että pakkovallan ja kulissien kaaduttua raaka, materialistinen oikeistolainen asenne tuli tilalle.

Kuningaskuluttajaa palvotaan

Kuluttaja on kuningas valinnan vapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa. Juuri nykyään kuninkaalle suitsutetaan suosiota, ja kuningasta palvotaan näyttävin menoin. Samaan aikaan monet äänekkäästi kuningasta palvovat hovipiirit koettavat saada kuningasta huolehtimaan myös henkivartiokaartin tehtävistä ja järjestäytymään oikeiksi nopean toiminnan joukoiksi. Kuluttajan kannettavaksi tarjotaan talouden pelastajan tehtäviä. Toki kuluttaja tuon tehtävän tulee hoitamaankin, tosin toisin kuin äänekkäimmät kulututtamisen julistajat toivovat. Tehtävän suorittamisen aikataulu tulee myös poikkeamaan julistajien toiveista saada kuluttaja tässä ja nyt ryntäämään ahnaasti luottokortit ja setelit aseinaan tarjouksien viidakkoon.

Kuuluvassa kuluttajan palvonnassa tautalta on tunnistettavissa ääniä, jotka yllyttävät hylkäämään kaiken järjenkäytön ja ympäristöarvojen kunnioittamisen. Toivottavasti kuluttajat eivät kuuntele näitä äännähdyksiä. Arkijärjen ajoittaisella tai jatkuvammalla unohtamisella meillä ja varsinkin muualla tähän nykyiseen talouden kriisitilaan on oikeastaan päästykin.

Suomalaista taloutta, ja kulutusta sen runkona, tukee mainos- ja markkinaväeltä usein unohtuva yleinen eläköityminen. Kun aktiiviväestöllä alkaa mennä huonommin reaalitalouden kangertaessa pahemman kerran, niin eläkeläisväen mahdollisuudet kuluttaa pysyvät vakaampina. SDP:n tärkeiden linjapäätösten tekijä Sailas muistaa kyllä patistaa eläkeläiset kuluttamaan. Pulmana tässä on eläkeläisten keskuudessa vallitsevat valtavat tuloerot. Sailaksen puolue on onnistunut painamaan eläkeläisten suurimman osan tulotason liian alas kunnon kulutuskierteen pyörittämiseksi.

Pitkä ja vauhdikas talouskasvun kausi sisälsi oman tuhonsa siemeniä, kun rikkaiden rikastumista pidettiin tärkeänä. Meillä ja monessa maassa muualla tulojen ja varallisuuksien kasautumista tarkoituksella vauhditettiin. Perusteeksi sanottiin talouden kasvun turvaaminen ja vauhdittaminen. Nyt nähdään joka puolella, että reaalitalous ei olekaan vahvistunut noiden raha- ja varallisuuskasaumien myötä. Pikemminkin niistä on ollut seurauksena suhdanneheilausten jyrkkeneminen ja kasvava epävarmuus. Nyt nähdään myös, että kulutuksen pitäminen tarpeellisen vahvana vaatisi kasvavien tulojen ulottumista paljoa laajemmalle kuin nousukaudella tapahtui.

Ei pelkästään kulutuksella

Mikään yhteiskunta ei pysy pystyssä pelkän kulutuksen voimin. Pidetään nyt mielessä reaalitalouden pulmat ja niiden pätevät ratkaisut. Suomessa olisi tarjolla ja tarpeen mittava työmäärä yhdyskuntarakenteiden korjaamisessa. Täällä tuskin on yhtään kaupunkia tai taajamaa, jonka vesijohtoverkko, viemäröinnit tai liikkumisväylät eivät kaipaisi remonttia. Elinympäristömme hoidon ja tasokkuuden vuoksi tuollaisiin kohteisiin tarvittaisiin nyt ylimääräistä finanssiruisketta. Tarvetta uusien teiden tekoon toitotetaan vanhan siltarumpupolitiikan jatkeeksi. Urpilaisen SDP on nyt äänekkäin julistaja vielä muutamia kuukausia sitten halveksimallaan siltarumpupolitiikan alalla. Ihmisten ja ympäristömme vuoksi olemassaolevien rakenteiden uusiminen on paljoa tärkeämpää ja tuottavampaakin kuin uusien väylien aukaisut.

Aivan erityinen elvytyskeino olisi valtion keskushallinnon varoin tapahtuva homekoulujen ja muiden epäterveiden julkisten rakennusten korvaaminen terveillä, tai ainakin perusteellinen, tällä kertaa kunnollinen remontointi. Valtiovallalla on mittava vastuu ongelmien syntymisestä. Keskushallinnon rakennusmääräyksiä noudattamalla ollaan monet ongelmahomeet saatu kehittymään. Siksi valtion olisi oltava maksajana.

Noilla konsteilla reaalitalous kohenisi, ja samalla kulutusmahdollisuuksia turvattaisiin. Yksityisellä puolella voidaankin sitten kuluttaa rauhassa, ja jakaa lahjoina esimerkiksi kulutusmahdollisuuksia kehitysmaihin. Pieni summa metsitykseen, palstaviljelyyn tai kotieläinten hankintaan Afrikassa lisää omaa vakauttamme enemmän kuin EU:n julkilausumat.

Vanha ei mene vipuun, mutta Vanhanen lähes aina

Pääministeri Vanhanen näyttää nyt keksineen Tärkeäksi Asiakseen jonkinlaisen ylärajan asettamisen kunnallisverotukseen. Pakko jotakin oli keksiä kunnallisasioissakin, kun suurella kohinalla toteutetut kuntaliitokset paljastuvat taloudellisilta tuloksiltaan surkeiksi.

Aikaisemmin Vanhanen oli ajanut kunnallisten palveluiden järjestelyä uusiin puihin ns. Paras-hankkeen avulla. Tuo hanke oli vain hallinnointiväen näennäispuuhastelua. Arkitodellisuudessa pelattiin kuntaliitosten puolesta.

Pääministeri tuntuu myöntyneen pääkaupunkiseudulle kasatun valtion keskushallinnon säilyttämiseen vähintään nykyisellään. Sensijaan tehostamisohjelman nimissä lopetetaan valtion virastoja ja laitoksia muualta Suomesta.

Pääministerin mielestä uusia erillisiä elvytysohjelmia ei tarvita. Kuitenkin kaupunkien ja pienempien taajamien yhdyskuntatekniikka kaipaa perusteellista remontointia, valtion keskushallinnon antamien määräysten mukaan rakennetut ja ”peruskorjatut” homekoulut ja muut julkiset rakennukset pitäisi pikaisesti purkaa ja korvata uusilla. Näiden toimien elvytysvaikutus olisi mittava.

Pääministeri-puoluejohtaja Vanhanen patistelee puoluettaan yhtenäisyyteen ja torjumaan ulkopuolisen, hajottavan arvostelun. Hän ei huomaa, että on itse aiheuttanut enimmät ristiriidat ja samalla puolueensa kutistumisen myötäilemällä milloin SDP:tä, milloin Kokoomusta.

Vanhanen ja keskikokoinen Kepu

Keskustapuolueesta on ehkä tulossa keskikokoinen puolue. Ja tuleekin, jos Vanhanen jatkaa puolueen johdossa kovin pitkään. Arvostuksen aleneminen tai häipyminen niin sanotusti yksityisten seikkailuiden vuoksi jää asiaksi sinänsä. Vaalimenestykseen voi sekin tietysti vaikuttaa koko puolueen kannalta hankalasti. Pahempaa on kuitenkin taustalla, ja se pahempi on kytenyt kauan, ja palanut vahvalla liekillä kuluneina pääministerivuosina.

Liian helposti on unohdettu se, että Vanhanen pääsi pääministeriksi Paavo Lipposen armollisella hyväksynnällä. Lipponen oli onnistunut kaatamaan SDP:lle todella vaarallisen keskustalaisjohtajan Anneli Jäätteenmäen. Kun Vanhasen johdolla sitten koottiin Kepu-SDP-hallitusta, niin Lipponen julkisesti korosti, ettei hallituspolitiikan päälinjoja muutella.

Tavattoman suuri osa suomalaisista oli kuitenkin toivonut ja odottanut perusteellista muutosta Lipposen kauden mahdollisimman epäsosiaaliselle, röystäilevälle ja öykkäröivälle yhteiskuntapolitiikalle. Vanhasen johdolla jatkettiin samaan sävyyn, joskin sentään vähemmän öykkäröivästi. Lipposlaista linjaa esim. valtionyhtiöissä ei kuitenkaan muutettu. Eliitin eliittietuja turvattiin edelleen.

Valtakunnan voimavaroja keskitettiin edelleen, vaikka silmänlumeeksi esiteltiinkin joidenkin toimintojen siirtämistä pääkaupungista muualle. Yhteiskunnan kehityksen yleislinjana säilyi silti keskittäminen, valtakunnallisesti pääkaupunkiseudulle, maakunnissa muutamaan keskuspaikkaan. Sama suunta on jatkunut Vanhasen toisen hallituksen aikanakin. Yhtään ei tarvitse ihmetellä sitä, että joku kunnanjohtaja jo julkisesti sanoo Vanhasen haluavan autioittaa maaseudun.

Vanhasen kaudella ollaan kiirehditty kunnallisen itsehallinnon lopullista murentamista. Lipposen -Niinistön linjaa on edelleen terävöitetty. Kunnallistalouden vaikeuksiin vedoten ollaan valtakunta muuttamassa lukuisten itsehallinnollisten paikkakuntien sijaan muutaman keskuskaupungin kokoelmaksi. Kunnallistaloutta se ei kohenna, koska kuntien pieni koko ei koskaan ole ollut vaikeuksia aiheuttamassa. Vikahan on koko ajan ollut valtion keskushallinnon vallanhalussa ja vastuuttomuudessa.

Suuressa ja vaikutusvaltaisessa Kepussa on ollut aina paljon ikäviä piirteitä. Mutta suurissa ja vaikutusvaltaisissa SDP:ssä ja Kokoomuksessa niitä on vielä runsaasti enemmän. Siksi Vanhasen linjaa seuraava Kepun heikkeneminen on valitettavaa. Tietysti voisi toivoa, että Kepusta siirtyisi aidosti keskustalaista väkeä liberaaleihin. Siirtymä taitaa kuitenkin jäädä turhan pieneksi. -ojo

Korpilahti nukkumalähiöksi, Alkio opisto häädettäisiin

Korpilahden johtoportaan väestä koottujen henkilöiden ohjauksessa saatiin jokin aika sitten valmiiksi pari vaihtoehtoista kehittämissuunnitelmaa kirkonkylälle, tai Korpilahden kaupunginosalle. Suunnitelmat perustuvat ajatukseen siitä, että Korpilahti tulisi olemaan nukkumalähiö. Palvelutaso tulisi heikkenemään ja asiointi kyläkeskuksessa tulisi vähenemään. Aivan omanlaatuisensa on kaupungistumisesta innostuneiden vaikuttajahenkilöiden halu häätää Alkio-opisto paikkakunnalta ja käyttää opiston alue pientalojen rakentamiseen.

Suunnitelmista vain toinen sisältää Alkio-opiston hävittämisen. Varsin vakavasti otettava hanke se ei ole, mutta ilmeisesti sitä tarvittiin urbaanimielisten vaikuttajien henkisten paineiden keventäjänä ja Jyväskylän kaupunkilaispoliitikkojen hellyttäjänä määrärahojen myöntämiseen Korpilahden suunnallekin.

Vaihtoehtoisissa tai toisiaan täydentävissä suunnitelmissa on paljon yhteistä. Korpilahdella ei tulla jatkossa tarvitsemaan linja-autoasemaa, vaan valtatien liittymien pysäkin ilmeisesti riittävät. Nukkumalähiöstähän aktiiviväestö ajaa pikkuautolla keskustaan. Valtatieltä kylälle poikkeaville sen paremmin kuin kenellekään muullekaan ei ole varattu parkkipaikkoja kylän keskustassa. Tosin toriksi nimetylle alueelle kai käytännössä muodostuu parkkialue. Sekä autolla liikkuminen että mahdolliset toritoiminnot menevät kyllä monasti sähläykseksi. Parkkipaikkojen tarvetta kylällä toki vähentää se, että päivittäistavarakauppoja kylälle mahtunee enää yksi. Liiketoiminnoille varatulle alueelle mahtuisi päivittäistavarakaupan ohella vain muutamia pikkuputiikkeja tai kioskeja. Nukkumalähiön asukkaat asioivat tietenkin keskikaupungilla tai keskikaupungin reunojen marketkeskuksissa.

Asuntorakentamista kaavaillaan Jyväskylän johtajien toivomuksesta lisää, erityisesti arvokkaiden asuntojen rakentamista. Arvokkuutta ja ainakin rakentamisen ja asumisen kalleutta sisältyy suunnitelmiin. Kirkkolahden rantojen ja pohjukan hetteikköihin rakentaminen tulee maksamaan paljon, samoin koulunmäen mittava louhiminen, jotta Isä-Matintien varteen saataisiin rakennetuksi rivitaloja.

Jos ja kun yksityiseltä puolelta ei suunnitelmien mukaiseen rakentamiseen rahaa löydy, eikä kaupungin syrjimmäiseen kylään tulla sijoittamaan, niin esitetyistä suunnitelmista taitaa varmasti toteutua vain puuston vähentäminen kirkkomäestä ja jokivarresta. Eihän kaupungissa sovi olla puustoa. Samalla voidaan osoittaa omaleimaisuutta, sillä muualla koetetaan puustoa rakennetuilla alueillakin lisätä ilmaston laadun parantamiseksi ja hiilidioksidin sitomiseksi.

Kehittämismalleista on keskusteltu ihmeen vähän. Ehkä paikkakuntalaiset kokevat itsensä voimattomiksi ja toivottomiksi, kun vähemmistön mieleistä Jyväskylään liittymistä ajetaan väkipakolla voimaan. Keskustelua ja vaihtoehtoja silti tarvittaisiin. Millä tahansa Korpilahden ala-asteista voitaisiin oppilastöinä saada parempia ja toteuttamiskelpoisempia ehdotuksia Korpilahden kylän kehittämiseksi kuin melkoisilla kustannuksilla laaditut ”kehittämis”suunnitelmat.

Olli J. Ojanen

--- Tämä on julkaistu myös vekkari lehdessä 13.03.2008

Taloustiedottamisen työnjako päälaellaan

Ennen vanhaan taloustoimittajat tekivät juttuja yritysten hyvistä tai huonoista kuulumisista, uusista tuotteista ja kaupankäynnin sujumisesta. Yritysten itse julkaisemiin tietoihin osattiin suhtautua joko kerskaamisena tai mainontana, jossa toki oli tietoa seassa. Tutkijat eri pankeissa tai tutkimuslaitoksissa seurasivat talouspalstoilta asioiden kehittymistä käyttäen apunaan myös viranomaistietoja ja yritysten itse julkaisemaa aineistoa. Sitten tutkijoita ja ennustelijoita alettiin kutsua hienostellen analyytikoiksi.

Sittemmin taloustoimittajat alkoivat kyselemään analyytikoilta, mitä talouteen tai yrityksiin kuuluu. Analyytikot puolestaan tutkivat yritysten julkaisemaa tietoa, ja laativat sen pohjalta omia ennusteluitaan tai arveluitaan. Taloustoimittajat julkaisivat näiden analyytikoiden tuotoksia täyttäen niillä nopeasti ja helposti käytettävissä olevan tilan lehdissään.

Ennen vanhaan pörssien listausten ohella julkaistiin mahdollisesti lyhyitä katsauksia, jotka sisälsivät lähinnä pörssi-ihmisten työpäivän jälkeen baarissa esittämiä arvailuita tai juoruja. Sitten pörssi-ihmiset keksivät koota juttunsa ja juorunsa katsauksiksi, joita myytiin taloustoimittajille. Nämä taas julkaisivat katsauksia, koska niistä kerran oli maksettu. Näin syntyi käsite ”markkinoiden odotukset”.

Yritykset julkaisivat omia tietojaan, joiden pohjalta analyytikot laativat omia arvailuitaan. Toiset analyytikot kokosivat toisten analyytikkojen arvailuita ja myivät ne taloustoimittajille. Nämä taas pääsivät entistä helpommalla tekemällä juttuja ”markkinoiden odotuksista” suhteessa pörssin tapahtumiin tai yritysten itse julkaisemiin tietoihin. Viranomaistietoihin tai tilastollisiin selvityksiin ei enää tarvinnut syventyä. Riitti, kun laati pikaisesti jutun tilastonumeroiden ja ”markkinoiden odotusten” suhteista.

Talouselämän arkitodellisuudesta ei enää tarvinnut vaivautua kyselemään eikä tekemään juttuja. Taloutta koskevan tiedon tuottajien ja tiedon käyttäjien roolit olivat oikeastaan vaihtuneet.

Kun sitten reaalimaailmassa tapahtuu jotakin mittavaa, niin silloin ollaan yllättyneitä. Sisäänsavuava yritysten, analyytikojen ja taloustoimittajien keskinäinen vaihdanta ei ole osannut mitään arvata tai odottaa.

Joutavia höpinöitä tuloveroista

Tuloverojen alentamista vaaditaan yhtenään. Ainakin isotuloisten verotuksen keventämistä alituiseen vaativat ihmiset käyttävät perusteluita, jotka on luokiteltava höpinäksi, vieläpä mahdollisimman joutavaksi höpinäksi.

Heidän suosikkivärssynsä sisältää väitteen, että tuloverojen raskaus vähentää työntekoa.

Suomalaisten työntekijäin ajatuksissa enemmän työn tekeminen jää todella vähiin. Mutta verotuksesta se ei johdu, vaan nykyistenkin töiden paljoudesta, paineista ja stressistä.

Tuloverojen keventäminen ei vaikuttaisi työntekoa lisäävästi, mutta vähentävästi se voisi vaikuttaa....

"Työväenliikkeen" herrahissiä

Englannin työväenpuolueen äskeinen johtaja on saanut osapäivätyötä JPMorgan pankista. Osa-aikaiselle maksetaan 5 miljoonaa dollaria vuodessa.
Osa-aikaisuus tekee mahdolliseksi varmaan politiikkaan osallistumisen jatkossakin.

Saksassa äskeinen kansleri Schröder on palannut vaalikampanjointiin sosdem-puolueen merkeissä. Tai tässä tapauksessa on hiukan epävarmaa, mikä merkintä Schröderin nimen jälkeen olisi laitettava.
Olisiko se Gazprom vai SPD????

Mahtaakohan Lipponen vielä.....

Suomen levinnein urbaanilegenda

Aivan varmasti levinnein ja laajimmin vaikuttava urbaanilegenda Suomessa on juttu maatalouden jättimäisistä tukiaisista.
Toki tukia on maksettu, ja paljon.
Mutta suuri osa rahasta on mennyt aivan muualle kuin maataloustuottajille tai maaseudun asukkaille yleensäkään.
Aivan vain pari esimerkkiä:
- kansakoulujen opettajat saivat ostotodistuksia ja niitä vastaan lannoitteita valtion tuella, samoin monet metsätalouden ammattilaiset.
- kuuluisa ja kehuttu Tapiolan puutarhakaupunki rakennettiin varoilla, jotka luettiin maataloustukien ryhmään.

Katoavaa kansanvaltaa

”Kuntarakenteen uudistamisella” elikkä suurkuntien muodostamisella hävitetään ratkaisevan tärkeä osa suomalaisesta kansanvallasta. Paikallinen itsehallinto on ollut meillä hyvinvointiyhteiskunnan kehittymisen sosiaalinen ja poliittinen perusta. Paikallisen itsehallinnon murentamisella ja hävittämisellä luodaan edellytyksiä myös valtiollisen demokratian kaventamiselle tai käytännössä demokratian muuttamiselle julkisuusviihteeksi.

Paikallinen itsehallinto antoi mahdollisuudet vaikuttaa suoraan oman elinympäristön asioihin. Kansalaiset tunsivat edustajansa, ja luottamustoimiin valitut tunsivat asuinalueensa.

Suurkunnissa, tai suomalaisittain kehitetyissä epämuodostumissa, eli maaseutumaisissa kaupungeissa yhteydet puuttuvat kansalaisten ja luottamushenkilöiden väliltä sekä luottamushenkilöiden ja ihmisten elinympäristön väliltä. Kunnallisvaaleissakin kansalaisille on tarjolla enää ”teeveestä tuttuja” ehdokkaita.

Kunnallishallintoa on muutettu johtajavaltaiseksi. Vaaleissa valitut valtuustot voivat päättää enää ylimalkaisista, mitäänsanomattomista ja käytännössä merkityksettömistä strategiapapereista ja hallinnon kulloistenkin muoti-iskusanojen höystämällä kapulakielellä kirjoitetuista tavoiteohjelmista. Asukkaiden elämään vaikuttavat ratkaisut tehdään erilaisissa johtokunnissa ja -ryhmissä, ehkä joskus jotain lautakuntaa kuullen.

Päätöksiä tekeviin pieniin ryhmiin valitut ihmiset eivät voi tuntea todellisuutta omalla hallinnonalallaan. Lautakunnat hyväksyvät puoliautomaattisesti esittelevän virkailijan tekemät ratkaisut.

Jos kuntajakoa pitää muuttaa, niin Suomessa olisi melkoinen tarve pilkkoa suuria kaupunkeja pienemmiksi. Sen ei tarvitsisi merkitä lisää byrokratiaa, kunhan valtion ja paikallishallinnon taloudelliset valtuudet ja erityisesti vastuut hoidetaan kuntoon.

Nykyisen kunnallishallinnon ja -talouden kriisitilanteen syynä on yksinomaan se, että valtion keskushallinto ei ole vastuussa tekemistään päätöksistä. Valtio päättää asioista, mutta jättää kustannukset kuntien hoidettaviksi. Filosofi-professori Reijo Wilenius on hyvin onnistuneesti kutsunut valtiota vastuun kaatopaikaksi.

Suomi sailastuu,
kaiken lisäksi yhteiskunnallista keskustelua sorsastellaan !!

Parasta mitä Korpilahdella nyt voisi tapahtua: eteläosien pelastuminen !!

Lakkauttivat Korpilahden

Historiallinen päätös Korpilahden lakkauttamisesta on tehty.
Lakkauttajista olisi koottava kirja, jossa heidät ja heidän saavutuksensa esiteltäisiin.

Työväenyhdistys voisi kysellä päämajastaan !!!

Viitasaarella työväenyhdistyksen vuosijuhlissa puhuttiin tuomiota harmaalle taloudelle. Suomessa suurin harman talouden pesäke on pörssin hallintarekisteri, josta SDP pitää kovasti kiinni.
Hallintarekisterin avulla punapääoma voi sijoitella rauhassa. Sitäpaitsi veronkiertomahdollisuudet ovat erinomaiset.
Eiköhän siellä piileskele takavuosina E-liikkeestä yksityistettyä rahaakin.

Veikkaus seuraavasta "paljastuskirjasta"

Kun Venäjältä nyt kerrotaan, että Stalinin ja Molotovin arkistoista ollaan jotakin avaamassa, niin meillä tulee ihan varmasti ensi vuonna ilmestymään lisää kirjoja lähihistoriasta.
Ennustelen, että Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio "paljastavat" U.K.Kekkosen aiheuttaneen Talvisodan, tai ainakin olleen huomattavan paljon siihen myötävaikuttamassa.

Mainoskielto oli älyttömyys!

Tupakin mainoskieltoa puuhattiin Suomeen korkeamoralisoinnin merkeissä, ja stalinistien riveissä politiikkaa tehneiden toimesta.
EU:ssakin tupakan mainoskielto on ollut sosialistien intoilua. Jotain näkyvää halutaan saada aikaiseksi, eikä mitään tärkeitä asioita oikein osata hoitaa. Siispä otetaan keppihevoseksi tupakan mainoskielto. Samallahan voidaan julkiseen sanaan ujuttaa uutta propaganda-aineistoa suuryhtiöitä vastaan sosialistisessa hengessä.

Mutta mitähän ovat mainoskiellon seuraukset?

Suomessa nykyään eniten myytävät merkit EIVÄT OLE OLLEET vahvimmin mainostettuja. Useasti syytetyn moottoriurheilun puolellakaan eivät meillä eniten myydyt merkit ole näkyneet mainostajina.
Toisaalta moottoriurheilun parissa voimakkaimmin mainostava merkki on ollut laskusuunnassa. Sitäpaitsi suomalaisen kilpa-ajajan mukana kulkeva tupakkamerkki on Suomessa kokenut suorastaan murskatappion.
Tupakkateollisuus lienee kuitenkin tyytyväistä. Markkinointiin ei kulu rahaa enää niin määrättömästi kuin ennen...

Sosialistinen oikeusministeri on ehtinyt puuttua useampaankin asiaan, mutta jotakin on jäänyt huomaamatta.

Ammattiliittojen piirissä harjoitettu systemaattinen työpaikkakiusaaminen ja painostus on saatava kuriin.

Syyttäjille olisi syytä kirjelmöidä siitä, että työpaikoilla tapahtuu luvattoman paljon asioita, jotka kuuluvat jo yleisen syyttäjän toimialaan

Koskahan Suomen valtiovallan keskeiset päättäjät malttavat palata hoitamaan suomalaisen yhteiskunnan asioita?

Eiköhän valtakunnan taloutta ja hyvinvointia nakertavien kaukomatkailijoiden asioista olla jo huolehdittu tarpeeksi?

Yhtiöittämistyperyyttäkö

Viranomaisten keskinäiseen ja tärkeään yhteydenpitoon tarkoitettu Virve-verkko on muodostettu omaksi yhtiökseen. Nyt näyttää siltä, että Virve otetaan käyttöön vain muutamissa paikoissa. Jo tähän mennessä Virven käyttäjiksi ryhtyneetkin alkavat harkita verkosta irtautumista.
Syynä ovat Virven odotettua korkeammat kustannukset.
Virven johtaja kertoo tyynesti, että hintoja korotetaan, jos käyttö vähenee.
Virve taitaa olla hyvä osoitus yhtiöittämistyperyydestä.
Läheskään kaikkeen julkisen vallan toimintaan yhtiömuoto ei sovi ollenkaan. Jotkut saattavat silti suosia yhtiöittämistä. Sen avulla saadaan ainakin johtajien palkat korotetuksi helpommin, ja luottamushenkilöt pois tilien tarkastuksesta.
Vaikka yhtiöittäminen olisikin yhteiskunnan kannalta typeryyttä, niin monasti se on erittäin tuottoisaa johtaville toverikaadereille.

Vanhanen on kyykytetty!
Pääministeri Vanhanen on kyykytetty. Hän ei uskalla asettua SDP:n ay-kaadereita vastaan, vaan selittelee avuttomasti jotain työmarkkinoiden ja poliittisen koneiston erillisyydestä.
Pääministeri ei siis pidä yhteisten asioiden hoitoa enää "poliittisen koneiston" asiana, vaan jättää koko yhteiskuntaa koskevat asiat SDP:n kaadereiden keskenään sovittaviksi.

Puolue saa mitä tahtoo
SDP:n koneisto saa jatkossakin pitää Yleisradion hanskassaan.
AKT:n Puolueeseen kuuluva johto voi temmeltää mielin määrin tietäen, ettei kukaan tosissaan uskalla ryhtyätoimiin.
Puolue hallitsee!

AKT saatava aloilleen
AKT käyttäytyy kuin valtakunnan hallitsija. Ensin se lopettaa neuvottelut bussifirman kanssa. Sitten se masinoi laittomia lakkoja, ja vaatii neuvotteluita.
Vasemmistohenkinen julkinen sana myötäilee AKT:n linjaa. Rikkuri sanaa käytetään, vaikka lakko on laiton. Julkisuutta annetaan väitteille, että jokin työ esim. Jyväskylässä olisi lakonalaista työtä. Esimerkkejä riittää.
Olen hyvin varauksellinen amerikkalaisperäisen ryhmäkanteen ottamisesta käytäntöön Suomessa. Jos sosialistinen oikeusministeri sen kuitenkin masinoi, niin AKT olisi hyvä ensimmäinen kohde....

Toveri - pitkästä aikaa!
Kauan ehti kulua siitä, kun uutisteksteissä käytettiin toveri titteliä. Ei vieläkään täällä, mutta maailmalla sentään. Kun Zimbabwen marxilaisjohtaja lähti Päiväntasaajan Guineaan visiitille, niin zimbabwelaistiedotuksen mukaan hän meni tapaamaan toveri Nguemaa.
Päiväntasaajan Guinea on edelleen kiintoisa, vaikka unohdettu paikka. Erikoispiirteisiin kuuluu vaikkapa se, että siellä julkaistiin V. I. Leninin kuvalla varustettu kultakolikko maan rahakannan arvokkaimmaksi maksuvälineeksi. Toveri Ngueman edeltäjän aikana paikallisten asukkaiden kalastusalukset takavarikoitiin, koska Neuvostoliitolle myönnettiin yksinoikeus kalastukseen maan rannikkovesillä.

Taitaa bush voittaa USA:ssa. Ja sitten Lipponen ilmoittaa jatkavansa sosialistien johdossa ja tahtoo taas pääministeriksi.
Vai onkohan tämä liian synkkää ajattelua.

itse teossa 

REILU VEROVÄHENNYS YRITTÄJILLE !!
Yksin yrittäjille ja yleensä henkilöyrityksissä mukana oleville olisi säädettävä tosiaan tuntuva perusvähennys tuloverotuksessa. On turhaa kiistellä osakeyhtiöiden "oikeista" veroprosenteista silloin, kun työllisyyttä ja yritystoimintaa koetetaan kohentaa. Ratkaisevaa on se, kuinka innokkaasti yrityksiä aloitetaan, ja kuinka yrittäjänä jaksetaan toimia.

Yrittäjän pitäisi saada verovapaana ainakin semmoinen summa, jonka suurteollisuudessa työskentelevä ihminen keskimäärin saa palkkana.

Päättäjät eivät tunnu välittävän henkilöyrityksistä lainkaan. Toivottavasti kiinnostusta voidaan nostattaa. Ainakin tästä yrittäjän verovähennysasiasta kirjoittamani kommentti Talentumin Duuni.netissä on herättänyt vilkasta kiinnostusta, ja tuonut esiin pahoja epäkohtia yrittäjien verokohtelussa.

Arja Alho teeskentelee ihmettelevänsä

Sosialistien ex-ministeri Alho esittää väitöskirjassaan moitetta siitä, että poliittinen päätöksenteko on pienen piirin asia. Keskustelu puuttuu.
Tietysti keskustelua piti välttää: sosialismi oli romahtanut, ja sosialistit jääneet tuuliajolle.
Johtajat eivät uskaltaneet tunnustaa sosialistista bluffiaan, vaan tyytyivät takinkääntöön. Toisaalta haettiin äkkikäännöksellä turvaa EUsta, joka oli jäljellejääneistä instituutioista lähinnä sosialistien makua.
Alho itsekin oli hyvä toimimaan ilman julkista keskustelua. Punapääoman alasajon meininkejä selvitettiin tovereiden kesken muille kuiskimatta.
Alho oli aktiivinen saadakseen johtavien virkamiesten ja poliitikkojen tulotiedot salaisiksi. Tuohan sopii marxilaisen kaaderipuolueen tyyliin, muttei demokratiaan.

Insinöörivitseissä taitaa olla paljon totuutta!

Helsinkiläinen dipl.ins näki jossain maaseudulla tapahtuneen törkeän jätehuoltolain ja ympäristömääräystenkin rikkomisen. Mitä teki dipl.ins?
Hän lähetti Keskisuomalaiseen maalaisia yleisesti moittivan kirjeen.
Maalainen olisi tietysti tehnyt rikkomuksista ilmoituksen viranomaisille.
Taidan entistä enemmän uskoa insinöörivitseihin!

KUNNIAJÄSENEKSI !!

Fordson Club Finland on kutsunut minut kunniajäsenekseen ja lisäksi palkinnut Tiedonjakoavaimella!
Tuntuu siltä, että ylpistyminen saattaa uhata.

Rautalammille 13-14.09 !!!

Masinistien suurtapauksiin ehdottomasti kuuluva Rauta ja Petrooli 2003 on aivan pian alkamassa Rautalammilla, ja Korholan kuulussa kartanossa.

Sain huomionosoituksena kutsun pitää vuosikokousesitelmä Fordson Club Finlandin vuosikokouksessa, joka sekin liittyy Rauta ja Petrooli 2003 tapahtumiin. Tulen kertoilemaan maamoottorien varhaisvaiheista Suomessa.

Yleisötapahtuman puolella tulee olemaan muutamia traktoriparaateja, joiden esittely on puuhanani.
Luvassa on myös huomattavan mopedistikerhon paraatisaapuminen Korholaan. Taidan toivottaa sen tervetulleeksi lyhyellä katsauksella suomalaiseen mopedihistoriaan.